Katso Curriculum vitae
Isäni Tapsa istutti minuun lapsena rakkauden kuvataiteeseen, ja ajatuksen siitä, että se on totta ja tärkeää. Silloin lapsena kuvittelin jopa, että olisi hienoa elää kammiossa erakkona upeita maalauksia luoden, ja tulla sitten elämän ehtoopuolella ulos pokkaamaan kiitoksia. Onneksi elämä vie hienompiin suuntiin kuin etukäteen osaa suunnitella.
Olen maalannut aktiivisesti 1990-luvun alkupuolelta lähtien, mutta en kuitenkaan päätoimisesti. Olen vähitellen tajunnut, että tämä tyyli sopii minulle. Viime vuosina olen maalannut paljon eläimiä, erityisesti lintuja. Aluksi kuvasin niitä kaupunkiluonnossa, katukuiluissa ja toreilla. Vähitellen siirryin tutkimaan saariston ja meren rannan tunnelmia. Kalevalan teemat ovat myös tulleet osaksi maalaamistani. Olen kiinnostunut luonnosta, luonnontieteestä ja tiedon rajoista. Seuraan esim. lintuharrastajia läheltä, vaikka sivusta. Luontoaiheita olen lähestynyt myös muuta kautta.
Olen toiminut Yleisradion luonto- ja ympäristötoimittajana vuodesta 1990 alkaen. Töissä olen osallistunut useiden ohjelmasarjojen tekoon radiossa ja televisiossa (Ulos luontoon, Minna Pyykön maailma, Ekolokero, Luonnossa, Luonnollisesti, Uhanalaiset, Kadonneet aarteet, Luonto-Suomi jne). Sain vuonna 2003 Kouran radiopalkinnon, vuonna 2011 Ympäristötoimittajien yhdistyksen Tiedon harava- ympäristötoimittajapalkinnon, vuonna 2014 Suomen Luonnonsuojeluliiton Kultainen sulka- lehdistöpalkinnon. Vuonna 2019 minut valittiin Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.
Olen kirjoittanut vuonna 2020 ilmestyneen kirjan “Kuulin allien laulavan” (Docendo), ja yhdessä Juha Laaksosen kanssa kirjat Ihmeitä Suomen luonnossa (Gummerus 2003) ja Mietteliäs konna (Tammi). Olen lisäksi ollut mukana suomentamassa ja toimittamassa Suomen oloihin kirjoja Pingviinit ja Lintumaailma.
Olen retkeillyt Suomen luonnossa eri vuodenaikoina, ja maalaukseni pohjaavat pitkälti näihin retkiin. On kiehtovaa ajatella elämän mysteereitä, jotka ovat jatkuvasti ympärillämme. Mikä saa rupikonnan vetäytymään talvipiiloon, miten linnut muuttavat pimeällä myrskyisellä merellä? Maisema on täynnä näkymättömiä viittoja, viestejä, tuoksuja, merkkejä. On hellyttävää katsoa pientä eläintä, joka ponnistelee sitkeästi omaa viestiään vieden.
Vaikka maalaan eläimiä, eläinten kautta työstän omaa ihmetystäni. Kun pidän meduusaa kädessäni tai katselen kylmänhorroksessa olevaa rupikonnaa, ihmettelen missä elämä on. Usein maalauksissani on ihmisiä osana suurta maisemaa. Hienot väläyksenomaiset hetket, jolloin olen ehtinyt nähdä jotain ainutkertaista, jäävät mieleen ja maalauksiin.
Tavoitteenani on saada maalauksiin voimaa ja rosoa, herkkyyttä ja haurautta, sattumaa ja suunnitelmallisuutta. Sitä samaa koen luonnossa ollessani. Haluaisin maalata voimakkaita tauluja, joissa säilyy se voima, kauneus ja haikeus, jonka olen joskus luonnossa liikkuessani kokenut. Viime vuosina olen innostunut maalaamaan akvarelleja.
