Kirjoitettu: 4.10.2024
Tänä hienona syyspäivänä mietin aikaa. Mun isän kuolemasta tulee tänään 40 vuotta. Se on pitkä aika. Olen joskus miettinyt, että vaikka radiotoimittajana teen jatkuvasti töitä äänten kanssa, niin en tiedä tunnistaisinko enää hänen ääntään. En oikein muista miltä se kuullosti eikä äänitteitä ole tallella. Tapsa kyllä luki meille, mulle ja veljelleni, iltasatuja kasetille, ja kuuntelimme niitä, kun hän oli työmatkoilla eli ehkä sittenkin tunnistaisin. Toisaalta on hämmästyttävää, miten hyvin muistan edelleen yhteisiä lukuhetkiä, taidekeskusteluja ja pitkiä luontoretkiä. Meitä kiinnostivat vaikkapa Uuno Kailas, Vincent van Gogh, Leonardo da Vinci, Jules Verne ja kapteeni Nemon seikkailut. Ja tietenkin myös sarjakuvat, joiden mukaan valmistimme esimerkiksi ikimuistoista Asterix-keittoa. :) – Vaikka monenlaiset asiat vaikuttavat ihmisten elämässä, niin kuluneet vuodet auttavat huomaamaan, että Tapsalla on ollut iso vaikutus siihen, että kuvataide ja luonto ovat olleet mun kiinnostuksen kohteita läpi elämän. ♥
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
Kirjoitettu: 1.08.2024
Tällainen ohjelma tuli viime sunnuntaina mun ohjelmapaikalla Radio Suomen kanavalla 28.7. klo 8.30-9.00. Oli hauska päästä yhdistämään näitä eri kiinnostuksen kohteitani: taidetta, luontoa ja kulttuurihistoriaa.
Tapasin Tuusulanjäven rannalla Suvirannassa Eero Järnefeltin lapsenlapsen Juhani Kolehmaisen. Hän on asunut talossa koko ikänsä, siis 91 vuotta, ja ollut myös koko ikänsä kiinnostunut luonnosta. Istuimme Ateljee- huoneessa, jossa isoisä Eero on tehnyt monet kuuluisista teoksistaan. Ja jossa hänen tyttärensä on myös varmaankin maalannut teoksia myöhemmin talossa asuessaan.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-71057602
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
Kirjoitettu: 1.08.2024
Ensi lauantaina olen Härkälän kartanossa Somerolla paikanpäällä kertomassa pienestä “Elämäni eläimet”- kesänäyttelystäni. Myös itse kartano on todella näkemisen arvoinen jännittävä paikka. Kartanon esittely alkaa puolenpäivän jälkeen ja mun osuus heti perään klo 13. Tervetuloa!
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
Kirjoitettu: 18.05.2024
Olen mukana jälleen Helanderin huutokaupassa Luonnonperintösäätiön hyväksi parilla akvarellilla: Halli tähtimeressä ja Konnien kokous. Huutokauppa on avoinna 20 päivää. Jännä nähdä miten käy! Tarjolla on monia muitakin hienoja teoksia hyviltä taiteilijoilta. Selailin äsken listaa läpi ja löysin muutamia, joista tykkäsin tosi paljon. Huomasin harkitsevani itsekin vähän tauluostoksen tekoa.
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
Kirjoitettu: 18.05.2024
Tällä kuluneella viikolla on avautunut mun kesänäyttely “Elämäni eläimet” Härkälän kartanossa Somerolla. Viime viikon perjantaina kävin ripustamassa työt seinälle. Oli hauska rento ripustuspäivä ja jännä paikka, jossa riittää valtavasti muutakin nähtävää kesäretkelle.
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
Kirjoitettu: 25.02.2024
“Kun mä suljen silmäni, kuvittelen, miten mustapääkerttu oksalla pistää parastaan ja valo siilautuu vaaleanvihreiden lehtien lomasta lehdossa.” – näin kuvaili hyvin lintuja tuntenut, nyt jo edesmennyt ystävämme Tuukka hienoa keväthetkeä. Muisto tulee usein keväisin mieleeni. Siinä on haikeutta ja iloa siitä, että saan vielä kokea tämän alkavan kevään ja kuulla mustapääkertun lisäksi kottaraisen, punarinnan, mustarastaan, satakielen ja monen muun tutun linnun kevätkonsertin.
Mustarastaan laulaessa muistan usein myös, miten säveltäjä Einar Englund ihaili sen laulua ja miten merkittäväksi hän koki sodan keskellä taistelun melskeen hiljennyttyä kuulemansa ensimmäisen linnun laulun. Kottaraisen laulaessa ajattelen toisinaan, että tätä laulajaa Mozartkin on ihaillut, on saanut siltä vaikutteita musiikkiinsa, ja kiintyi lemmikkikottaraiseensa niin paljon, että järjesti sille sen kuoltua hautajaisetkin. Satakielen laulaessa muistan, miten lintuharrastaja Hannes Tiira kertoi satakielten toimivan sokeiden äänimajakoina. Ja viitakerttusen laulaessa muistan, kuinka suuren vaikutuksen sen laulu häneen teki.
Olisi hienoa saada jotain tästä kaikesta tallennettua maalauksiin muistuttamaan siitä, miten ihmeellinen lintujen kevät on. Voi olla, että jatkan tähän suuntaan eteenpäin. Tämänkertaisen näyttelyni tuoreimpia teoksia ovat pieni maalaussarja kevään laulajista ja kottaraisista hämärässä. On jännittävää ajatella, että punarinta, satakieli ja kottarainen laulavat tämän viimeisen näyttelypäivän jälkeen uusissa kodeissa uusilla seinillä.
Mun akvarellinäyttely päättyy tänään. Nyt sunnuntaina TILA galleria (Kalevankatu 40) on auki vielä klo 18 asti. Sen jälkeen pakkaan tavarat, paikkaan naulanreiät ja maalaan seinät seuraavaa näyttelynpitäjää varten. Kiitos kiitos kaikille, jotka kävitte, kommentoitte ja elitte mukana näinä viikkoina.
Kun näyttely on nyt pidetty, aion retkeillä tänä keväänä , ettei kevät pääse livahtamaan ohitse. Tästä se nyt taas alkaa, ja me saamme kokea sen. Ensimmäiset muuttavat koirashaahkat on nähty Hangossa eilen. Ensimmäiset mustarastaat laulavat jo.
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
Kirjoitettu: 24.02.2024
ILOINEN PIKAINEN LISÄYS!!!
Klo 15 tänään toteutuu sittenkin avajaisiin suunniteltu ja mun sairastumisen takia siirtynyt musiikkiesitys huilun, klarinetin ja kitaran voimin, kun serkkuni Joppe, Meri ja Ida saapuvat TILA- galleriaan. ♥ Ihana loppuhuipennus!! Tervetuloa kaikki!! luvassa myös pientä tarjoilua ja hauskaa seuraa.- ja niitä tauluja. :) (Kalevankatu 40, Hki)
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
Kirjoitettu: 24.02.2024
Tiirat saapuvat toukokuussa Suomenlahdelle. Jonain aamuna niiden huudot kaikuvat taas merellä. Tuntuu, kuin ne olisivat koko ajan olleet lähistöllä. On uskomatonta ajatella, että ne ovat saapuneet tänne vastikään kaukaa maapallon toiselta puolelta, jopa Antarktikselta asti.
Ulkosaariston karuissa silokalliomaisemissa lintujen keväinen elävyys tuntuu korostuvan. Monet vesilinnut ovat jo haudontapuuhissa tai matkaavat kauemmas arktisille alueille pesimään.
Päivät ovat toukokuussa jo pitkiä, aurinko lämmittää, mutta meri hohkaa vielä kylmänä. Silloin pääsee toisinaan kokemaan sellaisia hetkiä, jolloin kaikki on kuulasta, kevyttä, ilmavaa, läpinäkyvää. Olen halunnut maalata näitä aamuja ja iltoja merenrannalla vesilintujen keskellä. Niitä tunnelmia voi muistaa raskaampina päivinä, kun ei näe yhtä kauas ja mieli kompuroi omien tahmaisten ajatusten sokkeloissa. Toivon, että näyttelytila laajentuu näiden maalausten kautta avariksi merimaisemiksi ja mielen maisemiksi.
Olen tänään paikalla TILA- galleriassa klo 14 alkaen klo 18 asti. Luvassa myös pientä tarjoilua. Tervetuloa!
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
Kirjoitettu: 23.02.2024
Tietenkin olin nähnyt rupikonnia aiemminkin, mutta Utön saarella asuessamme vaikutuin siellä liikkuneista suurista konnista. Näin niistä toisinaan uniakin. Kosteina syysiltoina konnia saattoi olla liikkeellä kylänraitilla kymmenittäin- jotkut parkkeerasivat katulampun alle hyönteispyyntiin. Suuret konnat eivät enää pompi, ne kävelevät arvokkaasti. Vanhimmat niistä voivat olla vuosikymmenien ikäisiä- ennätys taitaa olla noin 40 vuotta, ehkä enemmänkin. Ne ovat myös usein hyvin kotiseutu- ja kotireittiuskollisia.
Myöhemmin pääsin kokemaan myös ikimuistoisen sukellusretken Vantaalla sijaitsevaan rupikonnien kutulampeen. Näiden kokemusten myötä olen palannut säännöllisesti rupikonnien pariin maalauksissani. Niiden olemuksessa on jotain ainutlaatuista. Ne ovat kuin jostain ikiaikojen takaa, niiden kuparisilmien katse näyttää viisaalta ja vanhalta.
Utön saaren rupikonnat ovat sittemmin vähentyneet murto-osaan. Maailmanlaajuisesti monilla sammakkoeläimillä menee huonosti. Suomessa ilmeisesti sammakkoeläinten tilanne on parempi, vaikka käsittääkseni niitä ei ole kovin paljon tutkittu. Olen jokatapauksessa halunnut maalata rupikonnat suurina ja vahvoina, usein rupikonnaporukoina, jotka lähestyvät rintamana tai seisovat puolustamassa metsäänsä.
Maalaan mielelläni eläimiä silläkin riskillä, että se voi tuntua vähän lapselliselta. Ajattelen, että eläimet ovat arvokas maalausten aihe itsenään, ja kanssakulkijoinamme täällä maailmassa. Tietenkään tässä ei ole mitään kovin omaperäist, vaan koko kuvataiteen historia on lähtenyt eläimistä luolamaalauksissa kymmeniätuhansia vuosia sitten.
Keväällä on jännittävä ajatella sitä, miten monet eläimet lähtevät liikkeelle talvenviettopaikoistaan omien aikataulujensa ja ikiaikaisten ohjeittensa mukaan. Rupikonnat heräävät horroksesta maakoloissaan, kömpivät esiin ja suuntaavat joukoittain kutulammille. Miten ne osaavat lähteä oikeaan aikaan?
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
Kirjoitettu: 22.02.2024
Mun viimeisen TILA gallerian näyttelyviikon huipennukseksi
kirjoittelen näitä tarinoita taulujen lähtökohdista.
Nyt torstaina osa 2/5: Mäyrät
Mä olen nähnyt elämässäni vain pari kertaa mäyriä. Molemmat kerrat ovat olleet kesällä Mäntyharjun maisemissa. Viitisen vuotta sitten olimme liikkeellä kosteana päivänä hienossa vanhassa metsässä, kun näimme kaksi märkää mäyrää kaivelemassa puuhakkaina maata pienen joen notkelmassa. Kesti aika kauan, ennenkuin ne huomasivat meidät ja lähtivät aikansa tuijoteltuaan kipittämään pois. Toinen kohtaaminen tapahtui toissakesänä. Istuin autossa mäen harjalla ja puhun kännykkään. Puhelun jälkeen lähdin ajamaan hitaasti rinnettä alas, kun huomasin mäyrän ylittävän tietä, ja toinen mäyrä kurkisti valppaana tien penkasta. Se odotti kaveriaan ja yhdessä ne jatkoivat rennosti matkaa metsään. Aina, kun menen saman kohdan ohi matkalla äitini mökille, muistan mäyrät ja sen hetken. Mäyrien jälkiä olen nähnyt paljon useammin. Kolon suita, mäyrän vessoja, mäyrien polkuja metsässä. Olen tehnyt myös joitain radio- ohjelmia mäyristä, ja innostunut maalaamaan mäyräakvarelleja. Mäyrät ovat hienon näköisiä raitanaamoineen. Mäyrän katseen kohdatessa tulee mieleen, mitähän se ajattelee. Näkeekö se edes tarkasti, mitä hahmo täällä on liikkeellä. On hauska miettiä sitä, miten mäyrät viettävät talvea nukkuen luolissaan kimpassa. Tuntevatko ne sitten jonain iltana kevään tuoksun nenässään? Ovatko ne nähneet unta keväästä? Olen mäyriä maalatessani miettinyt myös mäyrien sukua, niitä esi-isiä, joiden ratkaisut ovat auttaneet mäyräsukua selviämään tähän päivään.
Tallennettu aiheeseen Blogi |
Ei kommentteja »
