Kuvataiteen päivän taidekierroksilla Pukkilassa mun näyttelyssä oli loistomeininki. Oli hienoa tulla paikalle (just kerkesin!) kahdelta ja huomata että porukkaa oli paljon paikalla. Kaikenkaikkiaan näyttely on ollut hieno kokemus, ja galleristi Mirja Jaakkola tosi avulias ja mukava! Näyttely on vielä viikon verran esillä eli su 26.7. asti. Tervemenoa, jos osuu kesäreitin varrelle.
Alkuviikosta palailin Porista muutaman päivän pyöräreissulta. En muistanutkaan miten hauskaa pyöräily on! Oli ihan hauskaa, että välillä satoikin. Tienvarren kukat loistvat komeina, tiltaltti lauloi sateessa ja kesän tuoksut tuntuivat vahvoina, niinkuin tienvarsien ruusujen tuoksut.
Loppuviikon olen tehnyt luontotoimittajahommia ja huomenna suuntaan viikonlopuksi Mäntyharjulle Pukkilan kautta. Kuvataiteiden päivän kunniaksi esittelen mun maalausnäyttelyä siellä klo 14 ja 15. Tervetuloa!
Eilen avautui mun kesänäyttely Pukkilassa Galleria Koivulinnassa. Hieno paikka ja niin kesäinen tunnelma. Vieraita oli yli sata! Tarjolla kuohuviiniä, vaahtokarkkeja, mansikoita, hauskoja puheita. Suurkiitos kaikille paikalla olleille ja tervetuloa/menoa näyttelyyn, jos osuu kesäreitin varrelle. Paikalle nimen antaneesta mahtikoivusta on jäljellä nyt vain runko, mutta on komea sekin.
Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen vuosinäyttely Minun Itämereni on parhaillaan 17.6. asti esillä Helsingin Kaapelitehtaalla.
Olin tänä vuonna valitsemassa töitä tähän näyttelyyn ja se olikin jännää puuhaa.
Tarjolla oli monenlaista Itämerta: kuulaita kesäöitä, syysmyrskyjä, sumuaamuja, ihmisiä ja eläimiä touhuamassa meren äärellä, rannan kasvillisuutta ja meren elämää. Taitavien maalareiden otteessa paperille oli välittynyt hienosti veden keveyden ja läpikuultavuuden tuntua. Maalaukset eivät kuitenkaan mielestäni kuvanneet vain näkyvää Itämerta, vaan moniin on tallentunut monenlaisia tunteita, joita katsoja meren äärellä voi kokea, muistoja, unikuvia ja monenlaista muuta tärkeää.
Jurytys tehtiin nimettömistä valokuvista. Avajaisissa oli jännittävää päästä näkemään maalaukset todellisuudessa ja tavata niitä tehneitä taiteilijoita. Muutama kyseli perusteita sille, miksi olin valinnut juuri tietyn työn ja siitä tulikin hyviä keskusteluja. Töitä valitessani ja nyt näyttelyssä kiertäessäni olen ollut hyvin tietoinen siitä, että toisillakin valinnoilla näyttelystä olisi tullut onnistunut. Meillä kaikilla, valitsijallakin, on ns ”oma Itämeremme”.
Joka tapauksessa tästä tuli mun mielestä hieno kokonaisuus! Nyt jurytyksen ja ripustamisen jälkeen meren rannassa kävellessäni osa maalauksista on tullut yllättäen edelleen mieleeni. Ehkä näin käy joillekin näyttelyn katsojillekin, että pysähtyy katsomaan seuraavan kerran erityisen tarkasti kuun graafista heijastusta merellä, vihreänharmaita merikaaleja rantakivikossa, uimareiden katkeavia muotoja aallokossa, aavemaisen hiljaisia laivoja, yrmynjyhkeitä rantakalliota, lokinpoikasen hellyttävänheiveröitä hahmoa vastavalossa, meren sinertäviä, kimaltelevia ja harmaita sävyjä eri vuodenaikoina ja valaistuksissa.
Helsingissä Kaapelitehtaalla siis Minun Itämereni ke 17.6. asti!
Tänään klo 17-19 Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen vuosinäyttelyn “Minun Itämereni” avajaiset Kaapelitehtaalla Helsingissä. Näyttely on auki 17.6. asti. Olen saanut olla juryttämässä näyttelyä valokuvista ja eilen pääsin näkemään varsinaiset teokset kun olin mukana ripustamassa näyttelyä. Miten hienoja akvarellimaalareita meillä onkaan!
Mun näyttely Luonnontieteellisen keskusmuseon kahvilassa ja tällä viikolla torstaihin asti vielä myös Lauttsaaren kirjastossa.
https://www.helsinki.fi/fi/luomus/tietoa-meista/uutiset/elamani-elaimet-minna-pyykon-akvarelleja
Näyttely on nyt purettu, ja tila valmiina seuraavia taiteilijoita varten. Tapasin näyttelypäivinä työkavereita, tanssikavereita, opiskelukavereita, koulukavereita- jopa vuosien takaa- sukulaisia, ystäviä, luontoharrastajia, radion kuuntelijoita, vaellustutunkin ja tietenkin paljon tuntemattomia näyttelykävijöitä. Ihana puoli näyttelyn pitämisessä! Tauluja ja mukejakin myin paljon enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Ja miten ihania kukkia- olen kuin tuoksuvassa viidakossa täällä kotona. Kiitos kiitos kaikille kävijöille.
Erityiskiitos avusta Juhalle ja Airille.
Vauhdikas työviikko takana. Sain olla keskiviikkona juontamassa Helsingin yliopiston Tiedekulman tilaisuutta “Mitä kalliot kertovat”, joka lähetettiin myös Luonto- Suomessa radiolähetyksenä. Porukkaa oli talo täynnä, ja asiantuntijat huippuhyviä: geologit Elina Lehtonen ja Arto Luttinen sekä paleontologi Mikko Haaramo. Toimittajantyön huippuhetkiä! Etukäteen kiertelin fossiiliretkellä mm. Ateneumissa ja Porthanian aulassa kuvaamassa lattioita. :)
Hieno viikko jatkui kyllä torstainakin, jonka vietin tihkusateisessa Turussa. Suihkin siellä tekemässä peräti kolme eri radio- ohjelmaa kaupunkilinnuista, kalliomaalauksista ja Itämerestä taiteilijoiden silmin. Tapasin tosi mukavia ihmisiä. Oma olemus oli kyllä junaan syöksyessä jo melko rähjääntynyt!
Tänään olen koostanut viikonlopun radio- ohjelmaa valmiiksi, ja huomenna olen taas TILA galleriassa heti puoleltapäivin, kun se aukeaa. Kahdelta olen valmistautunut kertomaan tauluistani ja hienoista luontokokemuksistani. Toivottavasti porukkaa pääsee paikalle!
Näyttely TILA galleriassa vielä tämän viikon. Avoinna arkisin klo 13-18 ja viikonloppuna klo 12-17.
Olen paikalla tänään tiistaina klo 17-18.
Huomenna keskigviikkona klo 13-14
lauantaina klo 14 kertomassa teoksista ja
sunnuntaina näyttelyn viimeisenä päivänä ainakin pari viimeistä tuntia. Osoite Kalevankatu 40, Hki.
Tervetuloa!
Näyttelytilassa mm tämä metsähiiri tuijottamassa vierailijoita.
Kotona vieläkin pakahduttava avajaisissa saatujen kukkien meri, joka hohtaa kevätauringossa. Istun ja ihailen niitä joka välissä. Kiitos kaikille kaikista!
Kottarainen laulaa niin täysillä, että melkein tärisee, ja säihkyy kevätauringossa. Purot solisevat jääriitteen alla. Ihan huippukevätfiilis. Aamupäivän ulkoilun jälkeen suuntaan TILA galleriaan (Kalevankatu 40 Hki), jossa olen paikalle kertomassa maalauksistani ja juttelemassa luonnosta tänään klo 14. Tervetuloa!
