Borneon matka

Kirjoitettu: 24.10.2017

Palasimme eilen aamulla Borneosta Malesiasta parin viikon reissulta ja nyt alkaa olla univelat kuitattu ja pyykit pesty. Keho on täällä ja mieli vielä matkalla. Viime yön unet olivat täynnä sademetsän ääniä ja tarinoita.
Mikä reissu. En ole varmaan ikinä ollut näin ihmeellisellä reissulla (en ole kyllä ollutkaan paljon kaukoreissuilla). Nenäapinoita, orankeja, norsuja, krokotiileja, varaaneja ja jopa puuleopardi yöllisen metsän siimeksessä taskulampun valokiilassa. Miten ihmeellisiä nokkia, höyhenpeitteitä, töyhtöjä, hohtavia värejä, jotka häviävät taianomaisesti metsän hämärään. Miten kummallisia niveljalkoja, kitiinikuoria, harsonohuina lepattavia lautasliinan kokoisia perhosia. Ja hämmästyttävän taitavia naamiovärejä ja muotoja jotka sulauttavat suuretkin eläimet osaksi puiden kaarnaa, lehtien vihreyttä, metsän varjoja. Miten monenlaisia epätodellisen oloisia kukkia, köynnöksiä, kierteisiä päällyskasveja. Ja ne äänet. Miten ihmeellinen onkaan gibbonien aamuinen laulu sademetsässä auringon noustessa.
En vähään aikaan unohda sitä, miltä tuntui kun villi orankiäiti ja poikanen kulkivat ylitsemme korkealla latvuksissa, ja poikanen pysähtyi uteliaana katselemaan meitä ohi mennessään. Tai miltä tuntui katsella kiikareilla veneestä miten oranki nukkui korkealla rannan puussa pesässään. Iso orangin käsi lepäsi rentona vatsan päällä. Minkälaisia ovat orankien unet?
Kaikkien huolien rinnalla oli lohdullista nähdä ekoturismihankkeiden kehittymistä Malesiassa. Miten malaijikarhuja ja orankeja palautetaan luontoon, rakennetaan orankien siltoja vesiesteiden yli, istutetaan puita ja uutta sademetsää, ja että vasta 70 vuoden ikäisessä sademetsässä elää jo vaikka mitä, kuten orankeja ja nenäapinoita. Että toivoakin on ja hienoja ihmisiä luonnonsuojelun parissa.
Kiitos ihanille reissukavereille ja Paul Segersvärdille hienosta opastuksesta. Matka oli mun äidin ja 10- vuotiaan pojan pitkäaikainen unelma, ja joskus unelmat toteutuvat.

Vuohijärven Selviytyjät

Kirjoitettu: 22.08.2017


Viimeinen näyttelyviikko VUohijärvellä lähti käyntiin. Teokset ovat esillä vielä 27.8. asti joka päivä klo 11-18. Tervemenoa!
Väkeä on käynyt näyttelyssä paljon, olen saanut hyvää, innostavaa palautetta, taulujakin on mennyt kaupaksi vaikka kuinka. Hieno fiilis kesästä.

22.8. √Ą√§ni√§ et√§p√§iv√§n√§

Kirjoitettu: 22.08.2017

Viet√§n et√§ty√∂p√§iv√§√§, ja aloin poistaa koneeltani vanhoja √§√§nimateriaaleja jo tehdyist√§ radio- ohjelmista. Ihan perushommaa, jota pit√§√§ tehd√§ aina joskus kun on aikaa. Yht√§kki√§ huomaan olevani hyvin liikuttunut. Kun alan kuunnella uutta √§√§nitallennetta, en ensin tied√§ miss√§ ollaan ja kuka puhuu (koska en ole nimennyt n√§it√§ t√§ss√§ vaiheessa mitenk√§√§n. Hmm.). Sitten muutamassa sekunnissa yleens√§ muistan: ai niin! Puhutaan el√§inten aisteista, kasvien vanhoista nimist√§, h√§m√§h√§kkien seitintekotaidosta, vanhoista metsist√§, kovakuoriaisten valokuvaamisesta, perhosten siivist√§, ilveksen j√§ljist√§, kalliomaalauksista, tervap√§√§skyjen lentotaidosta ja vaikka mist√§. Useamman kerran on k√§ynyt niin, ett√§ l√§mmin fiilis valtaa mielen heti kun kuulen kertojan √§√§nen vaikka en heti muista kuka puhuu. Yleens√§ muistan hyvin pian kertojan ja √§√§nityshetken tunnelman. Ihmeellist√§ mit√§ kaikkea √§√§niin liittyy. Tuntuu my√∂s lohdulliselta, ett√§ kuitenkin niin moni ihminen puhuu luonnon puolesta, on kiinnostunut siit√§, ja haluaa jakaa kokemiaan asioita ja omaa innostustaan. Ihmeellist√§ ett√§ olen saanut olla n√§in monissa hetkiss√§ mukana. √Ą√§nimateriaaleja kuunnellessani vastaan on tullut kolme sellaistakin haastateltavan √§√§nt√§, jotka ovat jo maailmasta h√§vinneet. Silti ne tuntuvat niin el√§vilt√§ nauhalla. Muistan selv√§sti haastatteluhetken, miten valo tuli ikkunasta, miten istuimme nuotiolla tai miten sy√∂tiin mustikkapiirakkaa ennen jutuntekoa. Niit√§ √§√§ni√§ en poista vaikka ohjelmat kuinka ovatkin tallella.

16.8. Isoja ja pieniä hippuja

Kirjoitettu: 22.08.2017

Lapista löytyi eilen suuri kultahippu 167 g. Uutisessa kerrotaan myös, että toistaiseksi suurin Suomesta löydetty hippu on ollut 392,9 gramman kokoinen järkäle.
Kun kuulen näitä kullanhuuhdonta- uutisia, niin muistan aina erään noloimmista hetkistä radiourallani. Tarina on tässä:
Olin nuorena toimittajana kerran Puhelinlangat laulaa- ohjelmassa toisena juontajana yhdess√§ musiikkitoimittaja Pekka Tapani Laineen kanssa. Vastaanotimme soittajien puheluita ja musatoiveita. Olin selv√§sti keskittyneempi omaan suoriutumiseeni kuin siihen mit√§ soittajat sanoivat. Er√§s nainen soitti sitten pohjoisesta ja toivoi kappaletta Lemmenjoen tiell√§. Kys√§isin leikkis√§sti ett√§ onko teihinkin tuo kultakuume joskus iskenyt. Nainen vastasi ett√§ no kyll√§h√§n min√§ parikymment√§ vuotta sitten l√∂ysin tuollaisen oman 70 kilon hippusen- viitaten hauskasti aviomieheens√§. Jatkoin suoraan miettim√§tt√§ mit√§√§n; ” 70 kiloa! Oliko se kaikki yhdess√§ kasassa?” Seurasi melkoinen hiljaisuus, jonka j√§lkeen nainen sanoi vaisusti ett√§ tuossahan se istuu sohvannurkassa. Muistikuvissani toimittajakollega vajosi t√§ss√§ vaiheessa p√∂yd√§n alle ja sai vaivoin soperrettua ett√§ eik√∂h√§n laiteta levy py√∂rim√§√§n.

Kesäyöt

Kirjoitettu: 22.08.2017

Vaikka elokuuta edelleen eletään, niin kesä tuntuu jotenkin ohi. Ehkä se johtuu siitä että lomat on pidetty ja mieli suuntaa jo syksyyn. Tänä kesänä olin paljon liikkeellä yöllä ja mieleen jäi upeita öisiä hetkiä. Tässä kuvia Utön, Savonlinnan ja Mäntyharjun kesäöistä. Nyt tosin arkeen palautuminen ja unirytmin muuttaminen tuntuu edelleen vähän hankalalta.

Utön aallot heinäkuussa

Kirjoitettu: 22.08.2017

Tein Ut√∂ss√§ v√§h√§n radiohommiakin. √Ą√§nitin aaltoja etel√§k√§rjess√§ hienossa iltavalossa ja haastattelin er√§st√§ 96 vuotiasta amerikkalaisnaista – t√§ysin skarppi, huumorintajuinen, ihana. Haastattelun aluksi h√§n totesi ett√§ joo kyll√§ ohjelman teko sopii. H√§nt√§ onkin edellisen kerran haastateltu radioon toisen maailmansodan aikaan!

25.7. Talls Ships Utössä

Kirjoitettu: 22.08.2017

Pääsimme Utössä heinäkuussa Tall Ships- tunnelmiin, kun alukset kulkivat saaren ohi. Katselimme saaren länsikallioilla miten alukset ajoivat auringonlaskussa merellä. Myöhemmin illalla (24.7) oli jännittävää istua Utön pohjoisrannassa. Pimeässä saapui suuria aluksia seurailevia pienempiä veneitä yöksi Utön satamaan, kuuluu eri kielillä radiopuhelinkeskusteluja, mastojen valot loistivat lämpimässä tyynessä yössä. En oli millään malttanut mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä pääsimme merelle seuraamaan purjealusten lähtöä.

.

18.7. Kesäyö

Kirjoitettu: 21.07.2017

Hieno kesäyö perhosvaloilla. Oli jännä huomata miten eri porukka lähtee hämärissä liikkeelle. Märkä pihapiiri tuntui olevan täynnä rupikonnia ja sammakoita. Eräs pieni konna päivysti yöllä kiven päällä napsien ohi viipottavia muurahaisia. Kiiltomato hohti pimeässä ja lakanalle saapui hämmästyttävän hienoja yöperhosia valon houkuttamina. Mm isomittarit olivat kuulemma vasta kuoriutuneet ja saapuivat valolle komein tuorein vaaleanvihrein siivin. Opin tunnistamaan mm jättiharmomittarin, suomittarin, nyhäsiiven, ilvessiilikkään, karhusiilikkään, koivuposliinikkaan, vadelmavillaselän.

Juttu Pitäjänuutisissa

Kirjoitettu: 21.07.2017

15.7. Taiteilijapäivä Vuohijärvellä

Kirjoitettu: 21.07.2017


Olimme Markus Varesvuon kanssa Vuohijärvellä lauantai- iltapäivän kertomassa töistämme. Porukkaa oli melko paljon ja moni oli kiinnostunut juttelemaan luonnosta. Ehdin puhua iltapäivän aikana mm. siitä miten tärkeää laitoksessa asuville vanhuksille on päästä välillä luontoon tai nähdä luontoa edes ikkumasta, siitä miten pitkälle kuikka voi sukeltaa, erikoisista tikkahavainnoista, Kouvoöasta ssuinpaiklana, hienoista metsistä ja metsätarinoista ym. Tapasin myös mukavan naisen joka paljasti pelkäävänsä kovasti sammakoita eikä siksi missään nimessä haluaisi mitään rupikonnatauluani seinälle.