8.6. Näyttely avattu Vuohijärvellä

Kirjoitettu: 8.06.2017

Kesä on vihdoin alkanut ja Vuohijärven näyttely on avoinna. Sain vieraskirjankin toimitettua paikalle Varesvuon Markuksen kautta, vaikka unohdin torstaina jättää sen sinne. Luvassa mm näitä tiukasti tuijottavia pöllöjä ja muuta Mäntyharjun ja Vuohijärven alueella koettua. Piipahtakaa, jos liikutte sielläpäin. Aion ehkä ensi viikolla pyörähtää itsekin paikalla ja lauantaina 15.7. olemme Markuksen kanssa siellä kertomassa töistä ja niiden taustoista. Tervetuloa!

1.6. Avajaistunnelmissa Vuohijärvellä

Kirjoitettu: 8.06.2017

Kävin lehdistötilaisuudessa Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolla avajaisten aattona. Katsastimme Markus Varesvuon kanssa näyttelyn ja juttelimme luontokuvauksesta ja akvarellimaalauksesta. Saimme myös esimaistella kahvilassa myynnissä olevaa piirakkaa, joka on tosi hyvää. Selviytyjät- näyttely on avoinna koko kesän joka päivä klo 11-18.

21.5. Miljoona linnunpönttöä kampanja päättyy tänään

Kirjoitettu: 21.05.2017

Kaksi kevättä pöntötystä takana, yli miljoona rekisteröityä pönttöä. Mikä pöntöttävä kansa, mikä kampanja! Tänään miljoona linnunpönttöä kampanja päättyy loppujuhlaan klo 18.15. Reksteröinti päättyy ohjelman aikana ja lopulta selviää miten komeaan pönttölukuun on päästy. Istun parvekkeella ja luen illan lähetyksen käsikirjoitusta. Satakieli, mustarastas, kirjosieppo laulavat. Aurinkoista ja hieno fiilis. Kuvat eiliseltä, jolloin olimme Espoossa Nuuksiossa Haltian luontokeskuksessa pönttötalkoissa ja tekemässä radiolähetystä. Tänään samalla paikalla illalla Ulos luontoon- Miljoonan pöntön juhlat! Ja vielä ehtii rekisteröidä pönttöjä siihen asti :)

6-7.5. Dawn Chorus- yö edessä

Kirjoitettu: 6.05.2017


Kuuntelen kuvassa tänään aamupäivällä pihan lintujen ääniä ja virittäydyn kuuntelutuulelle ensi yön radiolähetystä varten. Harjoittelu siis käynnissä vaikkei ehkä uskoisi. Parhaillaan äänessä mustarastas.
Ensi yönä on siis mahdollisuus seurata yle areenan kautta klo 02-08 välillä englanninkielistä Dawn Chorus- lähetystä Irlannista johon annetaan raportteja eri Euroopan maista. Ajatuksena on seurata miten lintujen konsertti alkaa, voimistuu, muuttuu kun laulajat vaihtuvat, ja miten konsertti etenee idästä länteen auringon nousun myötä. Jan Södersved ja minä ollaan Lohjalla kertomassa suomalaisen aamuyön ihmeistä. Raportoimme myös Janin ja Asko Hauta- Ahon kanssa klo 3 ja aamukahdeksan välillä välähdyksiä aamun tunnelmista Radio Suomessa.
Yritän parhaillaan pakkailla tavaroita yötä varten. Paljon vaatteita (ja pilkkihaalari) otsalamppu, lämpömittari, termari, eväät, pehvanalusta, kännykkä, kiikarit, kaukoputki jne. paljon kahvia että pysytään hereillä aamukahdeksaan. Saattaa nimittäin olla aavistuksen noloa jos yhteys Irlannista Suomeen alkaa linnunlaulun sijaan kovinkin raivoisalla kuorsauksen äänellä kun eräs ylikierroksilla ollut naistoimittaja pilkkihaalareissaan on kuukahtanut mättäälle retkieväät syötyään.- tämä tuli nyt vaan mieleen kun olen yrittänyt pitkin iltapäivää vetäistä päikkäreitä eikä tietenkään onnistu. (Ohessa kuva ensi yön lähetyspaikasta päivänvalossa torstaina)

4.5. Rupikonnailta

Kirjoitettu: 5.05.2017

Hieno rupikonnailta. Makasimme maassa ilta-auringossa ja teimme juttua ohitsemme kutulammelle vaeltavista konnista. Eräs konnakoiras tarrasi yllättäen kiinni sormeeni. Ote oli tuikka ja katse määrätietoinen. Siinä se pötkötti eikä irrottanut otetta millään. Kesti jonkin aikaa ennenkuin se tajusi, etten olekaan sen unelmien jättiläisnaaras, ja lähti odottelemaan rantaan sitä oikeaa. Sen vaan sanon että rupikonnat on upeita.

Konnien meno jatkuu vielä pimeässäkin.

Ajatuksiani Vuohijärven maalauksista

Kirjoitettu: 30.04.2017

Kirjasin pari päivää sitten ajatuksiani Vuohijärven maalauksista ja lähetin ne näyttelyyn. Hyvä maalaus toimii itsenäisesti eikä tarvitse selityksiä, mutta toisinaan on kiinnostavaa kuulla, mitä taiteilija on teoksia tehdessään ajatellut. Tässä näitä ajatuksia. Liitin oheen myös joitain kuvia maalauksistani. Ne on kuvattu ripustustilanteessa, joten kuvien laatu ei ole näissä kovin hyvä, värit eivät ole ihan oikeat, näkyy heijastuksia lampuista yms.

Näyttely on siis nyt jo ripustettu, ja esillä ryhmille tilauksesta. Se on varsinaisesti avoinna koko ensi kesänä 3.6.- 27.8. joka päivä klo 11-18. Esillä on Markus Varesvuon lintuvalokuvia, Jussi Mäntysen eläinveistoksia ja näitä mun maalauksia.

VUOHIJ√ĄRVEN MAALAUKSET
MINNA PYYKK√Ė

Vuohijärven maalaukseni kuvaavat lähialueen luontoa, ja siellä kokemiani hienoja hetkiä ja kohtaamiani eläimiä.


M√ĄYRIEN METS√Ą
Mäyrien metsä- maalauksen lähtökohtana on ollut viime kesän retki hienolle Kyöpelinvuoren metsäalueelle Mäntyharjulla. Kävimme siellä päiväretkellä ja täysin yllättäen näimme metsässä kaksi märkää mäyrää, jotka tonkivat maata niin touhuissaan, että eivät huomanneet meitä ennen kuin olimme aivan lähellä.
Olen muutenkin halunnut maalata metsää, nimenomaan vanhaa luonnontilaista metsää, joiden määrä on Suomessa vähentynyt melko lyhyessä ajassa murto-osaan entisestä. Haluaisin maalata metsää, joka on kuin jalokivi ja hehkuu sisäistä valoa. Metsämaalaus voi kenties parhaimmillaan viedä metsän arvostusta eteenpäin ja muistuttaa metsien merkityksestä. Monelle suomalaiselle metsät ovat edelleen valtavan tärkeitä. Ei ole ihme, että taiteilijat ovat maalanneet luontoa ja metsiä vuosisatojen ajan ja ihmiset ovat halunneet niitä seinilleen. Metsää maalatessani olen ajatellut usein myös ukkiani ja isääni tekemässä pitkiä samoiluja metsiin. Ukkini liikkui metsässä paljain jaloin.


TUMMALLA JOELLA
Kalevalassa luonto on voimakkaasti läsnä, ja linnuilla on Kalevalassa erityisasema. Kotka, joutsen ja sotka ovat olennainen osa Kalevalan tarua. Kalevalan linnut ovat kohtalotovereita, ne kulkevat Kalevalan ihmisten rinnalla niin lähellä, että aina ei ole selvää, mikä on ihmistä ja mikä lintua. Kalevalan lintuihin tuntuu liittyvän paljon ihmettelyä elämän mysteerin edessä. Ne ovat läsnä syntymän hetkellä ja kuoleman porteilla Tuonelan virralla. Kalevala soi linnun äänin.

RUPIKONNAT
Olen viime aikoina maalannut paljon rupikonnia. Ne kiehtovat minua. Konnat el√§v√§t el√§m√§√§ns√§ kahden maailman, veden ja maan, v√§lill√§. Ne ovat samaan aikaan hellytt√§vi√§ ja outoja. Erityisesti vanhat, hitaasti k√§velev√§t rupikonnat ovat uljaita ilmestyksi√§. Rupikonnan katse tuntuu jollain tavalla iki-aikaiselta, jonkinlaiselta menneisyyden katseelta. Konnien liikkeit√§ tuntuvat ohjaavan omien p√§√§t√∂sten lis√§ksi menneiden sukupolvien ‚ÄĚviisaus‚ÄĚ, sel√§n takana kuiskivat esi-is√§t.


LUMIMAISEMAT
Kävin talvella retkellä Mäntyharjulla Kallaveden Keisarinlähteellä ja sen vieressä virtaavalla purolla. Oli tyyni, harmaa päivä, puut paksun lumen peitossa ja rungot huurteessa. Lumoava talvimaisema oli täynnä pieniä hienoja lumisia yksityiskohtia. Puro virtasi jääkuoren alla ja kaikui jääseinämistä. Sen ääni oli erilainen kuin kesällä. Veden virtaus näkyi siellä täällä mustina aukkoina jääkannen pinnalla. Muuten oli aivan taianomaisen hiljaista.


KUIKKA
Vuohijärven ja Mäntyharjun maisemaan kuuluu kuikka. Näen sen mielessäni uimassa metsän heijastuksessa. On ilta, ja laskeva aurinko värittää maiseman ja heijastuksen kullankeltaisiksi.
Kuikka on suomalaisten rakastama lintu. Eikä ihme. Se on upea. Itse asiassa kuikka on myös aika erikoisen näköinen lintu. Lintu on kauempaa katsoessa niin tumma, että järvellä uidessa sen hahmo näyttää välillä melkein reiältä vedessä.
Kuikasta n√§kee, ett√§ se on vanha laji. Kuikkalinnut ovat ilmeisesti er√§it√§ kaikkein vanhimpia lintuja maailmassa ‚Äď varhaisimmat fossiilit ovat yli 40 miljoonaa vuotta vanhoja. Kuikka on ollut my√∂s luultavasti ensimm√§isi√§ lintuja, jotka saapuivat Suomeen viimeisen j√§√§kauden j√§lkeen yli 10 000 vuotta sitten. Kun j√§√§n reuna vet√§ytyi, arktiset kuikat saapuivat vapautuviin vesiin etsim√§√§n kalansaaliita. Kuikkien taianomainen √§√§ni on lumonnut kuulijoita ja niiden ihmeellinen sukellustaito on tehnyt vaikutelman siit√§, ett√§ ne ovat kuolemattomia, ehk√§ veden haltijoita tai taikalintuja. Vanhoista paikannimist√§ Savossa ja Pohjois-Karjalassa l√∂ytyy toisinaan kuikka -sanoja. Sen on t√§ytynyt tuntua vahvasti syd√§nalassa kun kuikat ovat kev√§√§ll√§ saapuneet taas j√§rvelle pitk√§n talven j√§lkeen.


P√ĖLL√ĖT
Olen maalannut pöllöjä jo vuosia. Pöllöt ovat salaperäisiä. Ne liikkuvat lähinnä öisin ja niiden lento on äänetöntä. Ne voivat kääntää päätään hassusti ympäri ja pöllöt kuulevat myyrät jopa hangen alta. Pöllöt ovat vahvoja saalistajia, ja kuitenkin paljolti pelkkää ilmaa höyhenten sisällä. Pöllöissä on samaan aikaan jotain juhlavaa, totista ja hassua. Pöllönpoikaset ovat hellyttäviä, vaikka voivat näyttää myös menninkäisiltä, peikoilta tai jopa vanhoilta äreiltä ukoilta.
Pöllön naama on toisaalta ihmismäisen näköinen. Silmät katsovat suoraan eteenpäin ja pää on tutun pyöreä. Pöllön silmiin tuijottaessani huomaan välillä yrittäväni löytää niistä jotain inhimillistä: kiukkua, pelkoa, uteliaisuutta. Usein tuntuu kuitenkin siltä kuin tuijottaisi johonkin pohjattoman syvään pimeään yöhön tai valppaan naamion silmiin.
P√∂ll√∂jen suvun tarina on pitk√§ ‚Äď ilmeisesti l√§hes 65 miljoonaa vuotta. On ihmeellist√§ ajatella sit√§ pitk√§√§ evoluution kaarta ja kaikkia niit√§ esi-isi√§, jotka ovat tuoneet lajit t√§h√§n p√§iv√§√§n. P√∂ll√∂jen esi-isien lukemattomat oikeat valinnat ovat johdattaneet yksil√∂t t√§h√§n p√§iv√§√§n ‚Äď el√§m√§√§n n√§it√§ arvokkaita ohikiit√§vi√§ hetki√§.
Erityisen hyvin on jäänyt mieleeni eräs hetki tässä lähistöllä, jolloin pääsin näkemään lapinpöllöemon ja poikasen metsässä. Poikanen vetäytyi kapeaksi puikulaksi puun oksalla ja tuijotteli kiukkuisen, mutta vähän hölmistyneen ukkelin katsein meitä puun alle osuneita. Emo totesi viereisessä puussa meidät varsin harmittomiksi tapauksiksi.
Terhakka varpuspöllöpoikue äitini mökin pihapiirissä jäi myös mieleen vahvasti. Tuntui hassulta katsella tuttujen puiden oksilla topakasti tuijottelevia keltaisia silmiä ja kutistetun oloisia pikkupöllöjä.

PIKKULAATIKOT/ kuikat ja pöllöt
Näihin laatikoihin olen pyrkinyt tallentamaan muistikuvia hienoista hetkistä metsässä ja järven rannalla. Sama tuttu maisema näyttää erilaiselta aamuvalossa, sumussa, kesäyön hämäryydessä. Kuikat ja pöllönpoikaset ovat eräänlaisia kanssakulkijoita näissä hetkissä. Ajattelen, että laatikoissa maalaukset ovat kuin pieniä muistoja ja maailmoja, joihin voi sukeltaa mielessään hetkeksi arjen keskellä niin kuin onnelliseen uneen.

30.4. Ulos luontoon vappuna

Kirjoitettu: 30.04.2017

Tänään lähetetään Ulos luontoon kevätseurannan toinen osa- keltainen on kevään muotiväri TV1:llä klo 18.15. Saattaa tietenkin olla että kaikki suomalaiset eivät kokoonnu telkkarin ääreen ohjelmaa katsomaan, vaan esim Mantan lakitus ja muu vappujuhlinta menevät television katselun ohitse tänä iltana. Tai sitten ei. Voihan vapun juhlinnan aloittaa hyvin keltaisella puolituntisella :)
Jaksoa oli hyvin hauska tehdä. Kukkia ja pölyttäjiä oli vähänlaisesti näkyvissä, koska kevät on ollut näin kylmä, mutta puhetta riitti silti. Hyvät asiantuntijat ja hauska fiilis.

Ohessa pari kuvaa kuvauksista, ja alla joitain kuvia ensimmäisen jakson kuvauksista. Silloin puhuttiin linnunlaulusta. Kuvaukset aloitettiin aamulla jo klo 5 maissa, jolloin rastaat ja punarinnat lauloivat hämärässä. Joku oli kuullut lehtopöllönkin hetkeä aiemmin. Järvi on vielä jäässä, ja soinen ranta ratisi jäisenä askelten alla.

Pääsiäinen Utön saarella

Kirjoitettu: 29.04.2017

Tässä samalla jälkikäteen Pääsiäistunnelmia Utön saarelta. Seurailin monena aamuna rantakäärmeiden uskaltautumista ulkoilmaan talviluolasta. Otin paikalle jopa tuolin ja vaikka tuolin haku hetkeksi saikin ne luikertelemaan takaisin koloonsa, niin muutamassa minuutissa ensimmäiset uteliaat tulivat taas jo esille. Rantakäärmeet näyttävät erityisen hauskoilta siinä vaiheessa kun ovat vasta uskaltautumassa ulos kolostaan, pelkkää kohollaan oleva pää näkyy kolon suuaukossa, katse näyttää valppaalta, kieli haroo haistellen ulkoilman tuulia. Mietin jossain vaiheessa sitäkin, miten jännittävää olisi olla käärmetutkija ja seurata yksilöllisesti käärmeiden kevättä tästä hetkestä eteenpäin.
Lintuja saaressa oli vähän, ja oli kylmää. Luntakin satoi jossain vaiheessa. Pääsimme seuraamaan morsiamme toiveesta ihan ulkopuolisina Utön majakassa pidettyjä häitä, kävimme koululla kirpputorilla ja myyjäisissä, kuvasimme käärmeitä ja kaloja, istuimme iltaa, lapset pelasivat futista hämärän asti. Oli taas haikeata lähteä mantereelle niinkuin aina. Kuvassa kännykällä kuvattuna komea musta kyy.

28.4. Yöllisellä lepakkoretkellä Espoossa

Kirjoitettu: 29.04.2017

Olin lepakkotutkija Eeva- Maria Kyheröisen matkassa perjantai- iltana etsimässä lepakoita. Viritimme harpun ja seireenin veden äärelle ja yritimme detektorilla kuullostella hämärtyvässä yössä lepakoiden ääniä. Melko pian selvisi että yö oli aivan liian kylmä, hyönteisiä ei ollut liikkeellä eikä myöskään lepakoita. Lämmin päivä oli lisännyt toiveita lepakkoretken onnistumisesta, mutta kun hämärtyi niin ilma kylmeni reippaasti. Yö oli tähtikirkas, kuun sirppi hienon ohut, ja virtaava vesi hämärässä taianomaisen näköinen. Yhdentoista aikaan luovutimme ja laitoimme kamppeet kasaan. Siinä vaiheessa oli jo niin kylmä että hengitys höyrysi ja harpun metalliset osat tuntuivat jäisiltä, kun niitä piti vääntää irti toisistaan paljain käsin. Tajusin myös sen, että kun ensi viikonloppuna olemme tekemässä aamuöistä radiolähetystä ulkoa Lohjalta, niin kannattaa todella laittaa paljon päälle. Lepakkoprojekti jatkuu lähipäivinä säistä riippuen. Ulos luontoon kevätseurannan kolmannen jakson aiheena ovat lepakot, mutta saa nähdä lähtevätkö ne näin kylmänä keväänä liikkeelle ajoissa.

29.4. Sammakkokarkelot Viikissä

Kirjoitettu: 27.04.2017

Viikin sammakoiden mielestä on jo kevät!

Tai itse asiassa se oli jo. Tällä hetkellä kymmenien, satojen sammakoiden kutukarkelot ovat siinä ojassa jo tältä keväältä päättyneet, ja ojan mutka on täynnä sammakonkutua. Nämä kuvat on otettu viime viikolla. Kävin paikalla uudestaan toissapäivänä, ja silloin tosiaan hämmästyksekseni sammakot olivat jo poistunet paikalta. Olen viime päivinä pohtinut sitä, miten ihmeessä ne oikein voivat tällaisina kylminä keväinä tajuta, milloin on oikea aika lähteä liikkeelle. Mikä on se merkki, josta ne tietävät että nyt jäät ovat sulaneet ja nyt siellä ovat jo toisetkin kaverit paikalla. Miten se on mahdollista?