Pimenevinä iltoina tähdet tulevat taas näkyviin. Kuvataiteen (ja Tove Janssonin) päivän kunniaksi juttelimme mun tämän aamun ohjelmassa Markus Hotakaisen kanssa taiteilijoiden tähtitaivaista. Kaikenlaista jännittävää ja mulle ihan uutta aiheesta tulikin esiin.
Kuva Mäntyharjulta eilisillalta. Tyynen pinnan päällä lenteli vesisiippa, ja veteen oli ihana pulahtaa.
https://areena.yle.fi/1-78310073
Tänään hain myymättä jääneet teokseni Galleria Koivulinnasta Pukkilasta. Eikä niitä ollutkaan paljoa. Ihan huippukokemus tänä näyttely. Kaikki sujui hienosti ja rennosti. Suurkiitos ihana galleristi Mirva Jaakkola ja 680 kertaa (!) kiitos kaikille näyttelyssä käyneille!
Neljäkymmentä vuotta sitten olin just kirjoittanut ylioppilaaksi, enkä tiennyt yhtään mitä teen sen jälkeen. Mun isä oli kuollut vähän aiemmin sairastettuaan useita vuosia, ja ne vuodet olivat surullisia ja raskaita monin tavoin.
Lähdin lopulta kansainvälisen Up With People- ryhmän mukaan vuodeksi kiertämään. Kiersimme shown kanssa Yhdysvalloissa yli 20 eri osavaltiossa, Saksassa, Belgiassa, Hollannissa, Norjassa. Asuimme vuoden mittaan yli 80 eri isäntäperheessä. Toistasataa esitystä, lukemattomia tunteja busseissa, lavan pystyttämisiä ja purkamisia, vierailuja vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa jne. Ainutlaatuinen vuosi, joka toi paljon iloa mun elämään ja tuttuja eri puolilta maailmaa, koska ryhmässä oli yli 100 nuorta monista eri maista.
Nyt tänä kesänä tapasimme Irlannissa Limerickissä. Meidän ryhmästä oli paikalla parikymmentä. Suuren osan näin ekaa kertaa sen reissuvuoden jälkeen.
Vaikka nykyään en juurikaan matkusta, olen iloinen, että menin. Palasin fyysisesti tältä parin viikon matkalta viime viikonloppuna, mutta mieli ei ole vielä ollenkaan palannut. erikoinen kokemus. Hassua, että ihmiset tuntuivat niin tutuilta ja läheisiltä näin monen vuoden jälkeen. Osa jopa enemmän nyt kuin silloin aikanaan. Juteltiin monenlaisista elämäntarinoista, muistoista ja haaveista, mutta myös retkeiltiin metsissä ja kaupungilla, vierailtiin linnoissa, istuttiin pubeissa, käytiin joessa uimassa, tanssittiin. Hauskaa ja liikuttavaa, haikeaa ja kaikkea. Aika on kyllä outo asia. Viikko ravisteli mun maailmaa vähän uuteen asentoon sikälikin, että muistot siltä vuodelta ja koko nuoruusajalta tuntuvat olleen jossain monen lukon takana ja nyt niitä alkoi vyöryä mieleen päivällä ja yöllä, eikä homma tunnu loppuvan vieläkään vaikka lojun nyt taas jo kotisohvalla. ????
Reissun lopuksi vietin myös aikaa ihanan ystäväni Claren luona hänen kotonaan Kilmuckridgessä (ja pääsin osallistumaan uuden näytelmän lukuharjoituksiin, maistelemaan lähipubin oluita ja uimaan Irlanninmeressä hylkeen kanssa). Tutustuin vähän myös Irlannin lintuihin ja luontokohteisiin, mikä oli tosi hauskaa, kun olemme vuosien ajan tehneet keväisin Irlannin radion RTEn kanssa yhteistyössä Dawn chorus- radiolähetyksiä.
Lopuksi vietin muutamia päiviä Dublinissa. Kuljin katuja itsekseni, seurasin stand up -koomikon harjoituksia, osallistuin opastetulle parin tunnin fillarikierrokselle Dublinissa kanadalaisen ystäväni Regin vinkistä (onkin tosi hauska tapa tutustua kaupunkiin!), kävin monissa museoissa (ehkä vähän liian monissa, koska nukahdin Oscar Wilden kotitalon esittelyvideon aikana, vaikka se olikin tosi hyvä ????) ja kuuntelin katusoittajien soittavan vastikään moottoripyöräonnettomuudessa kuolleen muusikko Glen Hansardin muistoksi eri puolilla Dublinin katuja.
Kotiin palattuani osallistuin tiistaina Helsingissä Temppeliaukion kirkossa suuresti arvostamani Anto Leikolan hautajaisiin, jotka olivat todella kauniit.
Eläköön hauras, kaunis elämä ja elinikäiset ystävät.
Kuvataiteen päivän taidekierroksilla Pukkilassa mun näyttelyssä oli loistomeininki. Oli hienoa tulla paikalle (just kerkesin!) kahdelta ja huomata että porukkaa oli paljon paikalla. Kaikenkaikkiaan näyttely on ollut hieno kokemus, ja galleristi Mirja Jaakkola tosi avulias ja mukava! Näyttely on vielä viikon verran esillä eli su 26.7. asti. Tervemenoa, jos osuu kesäreitin varrelle.
Alkuviikosta palailin Porista muutaman päivän pyöräreissulta. En muistanutkaan miten hauskaa pyöräily on! Oli ihan hauskaa, että välillä satoikin. Tienvarren kukat loistvat komeina, tiltaltti lauloi sateessa ja kesän tuoksut tuntuivat vahvoina, niinkuin tienvarsien ruusujen tuoksut.
Loppuviikon olen tehnyt luontotoimittajahommia ja huomenna suuntaan viikonlopuksi Mäntyharjulle Pukkilan kautta. Kuvataiteiden päivän kunniaksi esittelen mun maalausnäyttelyä siellä klo 14 ja 15. Tervetuloa!
Eilen avautui mun kesänäyttely Pukkilassa Galleria Koivulinnassa. Hieno paikka ja niin kesäinen tunnelma. Vieraita oli yli sata! Tarjolla kuohuviiniä, vaahtokarkkeja, mansikoita, hauskoja puheita. Suurkiitos kaikille paikalla olleille ja tervetuloa/menoa näyttelyyn, jos osuu kesäreitin varrelle. Paikalle nimen antaneesta mahtikoivusta on jäljellä nyt vain runko, mutta on komea sekin.
Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen vuosinäyttely Minun Itämereni on parhaillaan 17.6. asti esillä Helsingin Kaapelitehtaalla.
Olin tänä vuonna valitsemassa töitä tähän näyttelyyn ja se olikin jännää puuhaa.
Tarjolla oli monenlaista Itämerta: kuulaita kesäöitä, syysmyrskyjä, sumuaamuja, ihmisiä ja eläimiä touhuamassa meren äärellä, rannan kasvillisuutta ja meren elämää. Taitavien maalareiden otteessa paperille oli välittynyt hienosti veden keveyden ja läpikuultavuuden tuntua. Maalaukset eivät kuitenkaan mielestäni kuvanneet vain näkyvää Itämerta, vaan moniin on tallentunut monenlaisia tunteita, joita katsoja meren äärellä voi kokea, muistoja, unikuvia ja monenlaista muuta tärkeää.
Jurytys tehtiin nimettömistä valokuvista. Avajaisissa oli jännittävää päästä näkemään maalaukset todellisuudessa ja tavata niitä tehneitä taiteilijoita. Muutama kyseli perusteita sille, miksi olin valinnut juuri tietyn työn ja siitä tulikin hyviä keskusteluja. Töitä valitessani ja nyt näyttelyssä kiertäessäni olen ollut hyvin tietoinen siitä, että toisillakin valinnoilla näyttelystä olisi tullut onnistunut. Meillä kaikilla, valitsijallakin, on ns ”oma Itämeremme”.
Joka tapauksessa tästä tuli mun mielestä hieno kokonaisuus! Nyt jurytyksen ja ripustamisen jälkeen meren rannassa kävellessäni osa maalauksista on tullut yllättäen edelleen mieleeni. Ehkä näin käy joillekin näyttelyn katsojillekin, että pysähtyy katsomaan seuraavan kerran erityisen tarkasti kuun graafista heijastusta merellä, vihreänharmaita merikaaleja rantakivikossa, uimareiden katkeavia muotoja aallokossa, aavemaisen hiljaisia laivoja, yrmynjyhkeitä rantakalliota, lokinpoikasen hellyttävänheiveröitä hahmoa vastavalossa, meren sinertäviä, kimaltelevia ja harmaita sävyjä eri vuodenaikoina ja valaistuksissa.
Helsingissä Kaapelitehtaalla siis Minun Itämereni ke 17.6. asti!
Tänään klo 17-19 Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen vuosinäyttelyn “Minun Itämereni” avajaiset Kaapelitehtaalla Helsingissä. Näyttely on auki 17.6. asti. Olen saanut olla juryttämässä näyttelyä valokuvista ja eilen pääsin näkemään varsinaiset teokset kun olin mukana ripustamassa näyttelyä. Miten hienoja akvarellimaalareita meillä onkaan!
Mun näyttely Luonnontieteellisen keskusmuseon kahvilassa ja tällä viikolla torstaihin asti vielä myös Lauttsaaren kirjastossa.
https://www.helsinki.fi/fi/luomus/tietoa-meista/uutiset/elamani-elaimet-minna-pyykon-akvarelleja
Näyttely on nyt purettu, ja tila valmiina seuraavia taiteilijoita varten. Tapasin näyttelypäivinä työkavereita, tanssikavereita, opiskelukavereita, koulukavereita- jopa vuosien takaa- sukulaisia, ystäviä, luontoharrastajia, radion kuuntelijoita, vaellustutunkin ja tietenkin paljon tuntemattomia näyttelykävijöitä. Ihana puoli näyttelyn pitämisessä! Tauluja ja mukejakin myin paljon enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Ja miten ihania kukkia- olen kuin tuoksuvassa viidakossa täällä kotona. Kiitos kiitos kaikille kävijöille.
Erityiskiitos avusta Juhalle ja Airille.
