19.5. Luonnonperintösäätiön huutokauppa käynnissä Helanderilla

Kirjoitettu: 18.05.2024

Olen mukana jälleen Helanderin huutokaupassa Luonnonperintösäätiön hyväksi parilla akvarellilla: Halli tähtimeressä ja Konnien kokous. Huutokauppa on avoinna 20 päivää. Jännä nähdä miten käy! Tarjolla on monia muitakin hienoja teoksia hyviltä taiteilijoilta. Selailin äsken listaa läpi ja löysin muutamia, joista tykkäsin tosi paljon. Huomasin harkitsevani itsekin vähän tauluostoksen tekoa.

 

18.5. Kesänäyttely Härkälän kartanossa

Kirjoitettu: 18.05.2024

T√§ll√§ kuluneella viikolla on avautunut mun kes√§n√§yttely “El√§m√§ni el√§imet” H√§rk√§l√§n kartanossa Somerolla. Viime viikon perjantaina k√§vin ripustamassa ty√∂t sein√§lle. Oli hauska rento ripustusp√§iv√§ ja j√§nn√§ paikka, jossa riitt√§√§ valtavasti muutakin n√§ht√§v√§√§ kes√§retkelle.

 

25.2. Viimeisen viikon näyttelytarinoita osa 5/5: Kuuntele, se laulaa.

Kirjoitettu: 25.02.2024
“Kun m√§ suljen silm√§ni, kuvittelen, miten mustap√§√§kerttu oksalla pist√§√§ parastaan ja valo siilautuu vaaleanvihreiden lehtien lomasta lehdossa.” – n√§in kuvaili hyvin lintuja tuntenut, nyt jo edesmennyt yst√§v√§mme Tuukka hienoa kev√§thetke√§. Muisto tulee usein kev√§isin mieleeni. Siin√§ on haikeutta ja iloa siit√§, ett√§ saan viel√§ kokea t√§m√§n alkavan kev√§√§n ja kuulla mustap√§√§kertun lis√§ksi kottaraisen, punarinnan, mustarastaan, satakielen ja monen muun tutun linnun kev√§tkonsertin.
Mustarastaan laulaessa muistan usein myös, miten säveltäjä Einar Englund ihaili sen laulua ja miten merkittäväksi hän koki sodan keskellä taistelun melskeen hiljennyttyä kuulemansa ensimmäisen linnun laulun. Kottaraisen laulaessa ajattelen toisinaan, että tätä laulajaa Mozartkin on ihaillut, on saanut siltä vaikutteita musiikkiinsa, ja kiintyi lemmikkikottaraiseensa niin paljon, että järjesti sille sen kuoltua hautajaisetkin. Satakielen laulaessa muistan, miten lintuharrastaja Hannes Tiira kertoi satakielten toimivan sokeiden äänimajakoina. Ja viitakerttusen laulaessa muistan, kuinka suuren vaikutuksen sen laulu häneen teki.
Olisi hienoa saada jotain tästä kaikesta tallennettua maalauksiin muistuttamaan siitä, miten ihmeellinen lintujen kevät on. Voi olla, että jatkan tähän suuntaan eteenpäin. Tämänkertaisen näyttelyni tuoreimpia teoksia ovat pieni maalaussarja kevään laulajista ja kottaraisista hämärässä. On jännittävää ajatella, että punarinta, satakieli ja kottarainen laulavat tämän viimeisen näyttelypäivän jälkeen uusissa kodeissa uusilla seinillä.
Mun akvarellinäyttely päättyy tänään. Nyt sunnuntaina TILA galleria (Kalevankatu 40) on auki vielä klo 18 asti. Sen jälkeen pakkaan tavarat, paikkaan naulanreiät ja maalaan seinät seuraavaa näyttelynpitäjää varten. Kiitos kiitos kaikille, jotka kävitte, kommentoitte ja elitte mukana näinä viikkoina. ♥
Kun näyttely on nyt pidetty, aion retkeillä tänä keväänä , ettei kevät pääse livahtamaan ohitse. Tästä se nyt taas alkaa, ja me saamme kokea sen. Ensimmäiset muuttavat koirashaahkat on nähty Hangossa eilen. Ensimmäiset mustarastaat laulavat jo.

Tänään lauantaina musiikkia klo 15 TILA- galleriassa!

Kirjoitettu: 24.02.2024

ILOINEN PIKAINEN LIS√ĄYS!!!
Klo 15 tänään toteutuu sittenkin avajaisiin suunniteltu ja mun sairastumisen takia siirtynyt musiikkiesitys huilun, klarinetin ja kitaran voimin, kun serkkuni Joppe, Meri ja Ida saapuvat TILA- galleriaan. ♥ Ihana loppuhuipennus!! Tervetuloa kaikki!! luvassa myös pientä tarjoilua ja hauskaa seuraa.- ja niitä tauluja. :) (Kalevankatu 40, Hki)

 

24.2. Viimeisen viikon näyttelytarinoita osa 4/5: Kuulaita hetkiä saaristossa

Kirjoitettu: 24.02.2024

Tiirat saapuvat toukokuussa Suomenlahdelle. Jonain aamuna niiden huudot kaikuvat taas merellä. Tuntuu, kuin ne olisivat koko ajan olleet lähistöllä. On uskomatonta ajatella, että ne ovat saapuneet tänne vastikään kaukaa maapallon toiselta puolelta, jopa Antarktikselta asti.

Ulkosaariston karuissa silokalliomaisemissa lintujen keväinen elävyys tuntuu korostuvan. Monet vesilinnut ovat jo haudontapuuhissa tai matkaavat kauemmas arktisille alueille pesimään.

Päivät ovat toukokuussa jo pitkiä, aurinko lämmittää, mutta meri hohkaa vielä kylmänä. Silloin pääsee toisinaan kokemaan sellaisia hetkiä, jolloin kaikki on kuulasta, kevyttä, ilmavaa, läpinäkyvää. Olen halunnut maalata näitä aamuja ja iltoja merenrannalla vesilintujen keskellä. Niitä tunnelmia voi muistaa raskaampina päivinä, kun ei näe yhtä kauas ja mieli kompuroi omien tahmaisten ajatusten sokkeloissa. Toivon, että näyttelytila laajentuu näiden maalausten kautta avariksi merimaisemiksi ja mielen maisemiksi.

Olen tänään paikalla TILA- galleriassa klo 14 alkaen klo 18 asti. Luvassa myös pientä tarjoilua. Tervetuloa!

23.2. Viimeisen viikon näyttelytarinoita osa 3/5: Rupikonnat

Kirjoitettu: 23.02.2024
Tietenkin olin nähnyt rupikonnia aiemminkin, mutta Utön saarella asuessamme vaikutuin siellä liikkuneista suurista konnista. Näin niistä toisinaan uniakin. Kosteina syysiltoina konnia saattoi olla liikkeellä kylänraitilla kymmenittäin- jotkut parkkeerasivat katulampun alle hyönteispyyntiin. Suuret konnat eivät enää pompi, ne kävelevät arvokkaasti. Vanhimmat niistä voivat olla vuosikymmenien ikäisiä- ennätys taitaa olla noin 40 vuotta, ehkä enemmänkin. Ne ovat myös usein hyvin kotiseutu- ja kotireittiuskollisia.
Myöhemmin pääsin kokemaan myös ikimuistoisen sukellusretken Vantaalla sijaitsevaan rupikonnien kutulampeen. Näiden kokemusten myötä olen palannut säännöllisesti rupikonnien pariin maalauksissani. Niiden olemuksessa on jotain ainutlaatuista. Ne ovat kuin jostain ikiaikojen takaa, niiden kuparisilmien katse näyttää viisaalta ja vanhalta.
Utön saaren rupikonnat ovat sittemmin vähentyneet murto-osaan. Maailmanlaajuisesti monilla sammakkoeläimillä menee huonosti. Suomessa ilmeisesti sammakkoeläinten tilanne on parempi, vaikka käsittääkseni niitä ei ole kovin paljon tutkittu. Olen jokatapauksessa halunnut maalata rupikonnat suurina ja vahvoina, usein rupikonnaporukoina, jotka lähestyvät rintamana tai seisovat puolustamassa metsäänsä.
Maalaan mielelläni eläimiä silläkin riskillä, että se voi tuntua vähän lapselliselta. Ajattelen, että eläimet ovat arvokas maalausten aihe itsenään, ja kanssakulkijoinamme täällä maailmassa. Tietenkään tässä ei ole mitään kovin omaperäist, vaan koko kuvataiteen historia on lähtenyt eläimistä luolamaalauksissa kymmeniätuhansia vuosia sitten.
Keväällä on jännittävä ajatella sitä, miten monet eläimet lähtevät liikkeelle talvenviettopaikoistaan omien aikataulujensa ja ikiaikaisten ohjeittensa mukaan. Rupikonnat heräävät horroksesta maakoloissaan, kömpivät esiin ja suuntaavat joukoittain kutulammille. Miten ne osaavat lähteä oikeaan aikaan?
K√∂mpimisest√§ puheenollen olen huomenna lauantaina TILA- galleriassa paikalla klo 14 alkaen klo 18 asti. Tervetuloa! TILA:ssa my√∂s pient√§ tarjoilua. Kalevankatu 40, Hki. ūüôā

Torstai 22.2. Näyttelytarinoita 2/5: Mäyrät

Kirjoitettu: 22.02.2024
Mun viimeisen TILA gallerian n√§yttelyviikon huipennukseksi ūüôā kirjoittelen n√§it√§ tarinoita taulujen l√§ht√∂kohdista.
Nyt torstaina osa 2/5: Mäyrät
Mä olen nähnyt elämässäni vain pari kertaa mäyriä. Molemmat kerrat ovat olleet kesällä Mäntyharjun maisemissa. Viitisen vuotta sitten olimme liikkeellä kosteana päivänä hienossa vanhassa metsässä, kun näimme kaksi märkää mäyrää kaivelemassa puuhakkaina maata pienen joen notkelmassa. Kesti aika kauan, ennenkuin ne huomasivat meidät ja lähtivät aikansa tuijoteltuaan kipittämään pois. Toinen kohtaaminen tapahtui toissakesänä. Istuin autossa mäen harjalla ja puhun kännykkään. Puhelun jälkeen lähdin ajamaan hitaasti rinnettä alas, kun huomasin mäyrän ylittävän tietä, ja toinen mäyrä kurkisti valppaana tien penkasta. Se odotti kaveriaan ja yhdessä ne jatkoivat rennosti matkaa metsään. Aina, kun menen saman kohdan ohi matkalla äitini mökille, muistan mäyrät ja sen hetken. Mäyrien jälkiä olen nähnyt paljon useammin. Kolon suita, mäyrän vessoja, mäyrien polkuja metsässä. Olen tehnyt myös joitain radio- ohjelmia mäyristä, ja innostunut maalaamaan mäyräakvarelleja. Mäyrät ovat hienon näköisiä raitanaamoineen. Mäyrän katseen kohdatessa tulee mieleen, mitähän se ajattelee. Näkeekö se edes tarkasti, mitä hahmo täällä on liikkeellä. On hauska miettiä sitä, miten mäyrät viettävät talvea nukkuen luolissaan kimpassa. Tuntevatko ne sitten jonain iltana kevään tuoksun nenässään? Ovatko ne nähneet unta keväästä? Olen mäyriä maalatessani miettinyt myös mäyrien sukua, niitä esi-isiä, joiden ratkaisut ovat auttaneet mäyräsukua selviämään tähän päivään.

ke 21.2. Viimeisen viikon näyttelytarinoita. Osa 1: Vesilinnut

Kirjoitettu: 21.02.2024

Olen maalannut TILA- galleriaan Suomen vesilintujen kunniaksi niiden sukutaulujen seinämän. Tämä ei ole kyllä ihan kattava ja joitain rantalintujakin on lipsahtanut joukkoon, mutta -no taiteilijan vapaus! :) Ajattelin että teen vähän samanlaisia perhepotretteja kuin ihmisistä maalataan. Kuvissa ovat siis vanhemmat ja jälkeläinen (joita useinmiten on kyllä enemmän kuin tämä yksi). Maalasin poikasen kuviin kevyesti ja luonnosmaisesti. Ajattelen että se on vasta toive, joka toivottavasti toteutuu. Suomen vesilinnuilla menee huonosti. Niiden määrät ovat vähentyneet viime vuosina hälyttävästi. Siksi on hellyttävää seurata niiden saapumista, monia soidinrituaaleja ja toiveikasta pesinnän käynnistymistä. Näin kevään alussa voi toivoa, että tänä vuonna kaikki menisi hyvin. Nyt kaikki on vielä edessä ja mahdollista. Vesilintujen maalaaminen on sikälikin innostavaa, että niillä on pitkä historia täällä Suomen vesillä ja iso merkitys meidän kulttuurihistoriassa. Suomalaisia on kutsuttu jopa vesilinnun kansaksi. Voi kuvitella miten pakahduttavan upealta entisaikojen suomalaisista on kuulostanut allien laulu kevätyössä pitkän talven jälkeen.

 

ma 19.2. Viimeinen näyttelyviikko käynnistyy

Kirjoitettu: 19.02.2024

Mun akvarellinäyttely on esillä vielä tämän viikon TILA- galleriassa tiistaista sunnuntaisin klo 14-18.

Olen ollut tosi iloinen siitä, miten moni on näyttelyssä käynyt. Näyttelyn pitämisesssä on aina vähän puuhaa, vaikka tila olisi pienikin (niinkuin TILA on). Välillä mietin, onko järkevää pitää näyttelyitä. On kuitenkin ihana päästä tapaamaan ihmisiä, näyttämään teoksia ja juttelemaan niiden teemoista.

Olen myös oppinut taas paljon tätä näyttelyä kootessani. Kun katselen maalauksia seinällä, näen eri tavalla sen, mikä toimii ja mikä ei. Vähän niinkuin kesken sukelluksen nousisi pintaan katsomaan missä mennään. Nytkin olen tajunnut esimerkiksi sen, että olen turhaan varonut tummien taustojen tekemistä akvarelleilla. Useampi tumma työ tuntuukin toimivan paremmin kuin haaleammat vieressä.

14.2. Ystävänpäivä TILA- galleriassa

Kirjoitettu: 14.02.2024

Tänään ystävänpäivänä TILA- galleriassa (Kalevankatu 40, HKI) pientä tarjoilua ja puhetta kevään hienoimmista hetkistä klo 18-20. Tervetuloa!