Tuntuu ettĂ€ nyt eletÀÀn talven viimeisiĂ€ pĂ€iviĂ€. Huomenna hypĂ€tÀÀn jo kevÀÀn puolelle kalenterissa. Samalla aikataulut ovat selvinneet. Torstaina vien akvarelleja kehystettĂ€vĂ€ksi ensimmĂ€isen erĂ€n ja siten loput ensi viikon alussa.Ja ensi viikon perjantaina työt lĂ€htevĂ€t kohti VuohijĂ€rveĂ€. YhtĂ€kkiĂ€ joutilaat pĂ€ivĂ€t ja “sitten joskus” suunnitelmat ovat muuttuneet aivan toisenlaisiksi.
Lomaviikko töistÀ ja tarkoitus kÀyttÀÀ aika maalaamiseen. Toivon ettÀ osaan rauhoittua ja keskittyÀ vielÀ kesken oleviin töihin, en vilkuile ympÀriinsÀ (niinkuin kuvan töyhtis) ja sÀntÀile sinne tÀnne. Ja hyvÀ, luottavainen fiiliskin olisi hyvÀ lisÀ.
Parhaillaan on esillÀ hienolta vaikuttavia taidekavereitteni nÀyttelyitÀ, kuten Maaria Oikarisen Galleria Katariinassa HelsingissÀ, Mika Vesalahden GalleriaKONEssa HÀmeenlinnassa ja Mikko Paartolan AVAssa HelsingissÀ. Kaikki nÀyttelyt taitavat pÀÀttyÀ tÀllÀ viikolla, Mikan jo tiistaina. Jos saan hyvÀn vireen pÀÀlle niin yritÀn pyörÀhtÀÀ katsomassa niitÀ. Mulle on kyllÀ usein vaikea katsoa muiden nÀyttelyitÀ tÀllaisessa vaiheessa kun oma maalaaminen on kÀynnissÀ. Jokatapauksessa vahva suositus nÀille. Mutta ei tÀnÀÀn. Galleriat ovat maanantaisin kiinni. Hauskaa, iloista, tuotteliasta, rauhallista, kevyttÀ viikkoa meille kaikille!
Viime torstaina olin juontamassa terveysmetsÀseminaaria Kaisankodissa Espoossa. AamupÀivÀn aikana kuultiin kiinnostavia puheenvuoroja metsien ja luonnon vaikutuksesta terveyteen. Mun mielestÀ on hyvin jÀnnittÀvÀÀ ja jÀrkeenkÀyvÀÀ ajatella, niinkuin nykyÀÀn on ruvettu ajattelemaan. ettÀ me ihmisetkin olemme erÀÀnlaisia ekosysteemejÀ tÀynnÀ mikrobeja, bakteereita ja muita pikkuveijareita. Kasvamme, elÀmme ja pysymme terveinÀ vuorovaikutuksessa ympÀristön kanssa- halusimme tai emme. Luonnon ja ja metsien vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja mielenterveyteen on paljon kiinnostavaa tutkimustietoa tarjolla jo nyt, ja sen verran uuden kynnyksellÀ ollaan, ettÀ jatkossa tietoa saadaan vielÀ paljon enemmÀn.
Eilen illalla tuli Miljoona rekisteröityÀ pönttöÀ tÀyteen! Mahtavaa! Tavoite tuntui varmaan kaikista meistÀ kampanjassa mukana olevista aluksi utopistiselta. Ihana projekti jossa olen saanut olla mukana. Hienoa, ettÀ suomalaiset ovat tajunneet tÀmÀn idean ja lÀhteneet mukaan. EikÀ tÀmÀ vielÀ ole tÀssÀ. Kampanjaa jatketaan 21.5. asti, jolloin se pÀÀttyy suorassa lÀhetyksessÀ Nuuksiosta. Nyt kohti komeinta ennÀtystÀ ikinÀ! ja lisÀÀ linnunlaulua ja helpotusta lintujen asuntopulaan.
Seurailin eilisen pÀivÀn vÀhÀn vÀliÀ pönttölukujen kasvamista. Mietin jo puolitosissani ettÀ johtaakohan Miljoona linnunpönttöÀ- kampanja minut nettiriippuvuuteen, kun siihen tahtiin hamuilin puhelinta kÀteeni pitkin pÀivÀÀ. Illalla miljoona oli humpsahtanut tÀyteen sillÀ vÀlin kun olin ystÀvÀni luona sohvankokoamisapuna. Paluumatkalla lumimyrÀkÀssÀ selailin kÀnnykkÀÀ ja huomasin ettÀ miljoonahan se siinÀ laskurissa komeilee! Ensireaktiokuva tÀssÀ :)
ja muutamia kuvia siitÀ, miten hienolta puiden oksien varjot nÀyttivÀt eilen uudella hangella katulamppujen valossa. 
Olen retkeillyt muutamana pÀivÀnÀ hienossa metsÀssÀ Haikon kartanon lÀhellÀ, kun vietimme ystÀvÀn synttÀreitÀ Haikossa. MetsÀ oli mykistÀvÀn kaunis, ja tuuli puhalsi toisinaan lunta puiden oksilta niin ettÀ se kimalteli taianomaisesti vastavalossa. TÀmÀn kaiken kun saisi maalattua.
TÀnÀ aamuna onnistuin myös kastelemaan jalkani, kun luotin puron jÀiseltÀ nÀyttÀneeseen penkkaan, joka ei ollutkaan penkka eikÀ jÀinen vaan jalka vajosi saman tien syvÀlle mutaiseen veteen. HölmistyneenÀ kiskoin jalan ylös, ja jouduin lopulta erikseen kiskomaan uppeluksiin painuneen kenkÀni ylös, ettei tarvinnut lÀhteÀ sukkajalalla paluumatkalle. Ja eikös, tietenkin, juuri sillÀ hetkellÀ paikalle osui myös koko aamuretken ainoa vastaantulija. Tungin mutakengÀn jalkaan ja juttelin ihan muita niitÀ nÀitÀ ja varmaan hÀn ajatteli ettÀ nyt on tÀysi tahvo liikkeellÀ.
Palasin parin pÀivÀn reissulta ja posti oli tuonut VuohijÀrven ensi kesÀn esitteen. Ja mÀ oon mukana!!
TÀnÀÀn jututin vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuria Lauttasaaren rannassa siitÀ, miltÀ jÀÀn alla nÀyttÀÀ, miten vaikeaa veden alla on kuvata, miten kaloja lÀhestytÀÀn, millaisia kuvaushaaveita hÀnellÀ on. HÀn osaa elÀvÀsti kuvata sitÀ vedenalaista maailmaa. Rupikonnista emme puhuneet juurikaan tÀllÀ kertaa.
JÀÀ on kaunista pÀÀltÀpÀinkin. Harmillisen vaihtelevien talvisÀiden hieno puoli on se ettÀ Lauttasaaren ranta on viime aikoina nÀyttÀnyt joka pÀivÀ vÀhÀn erilaiselta. Muutama ilta sitten rannan jÀÀlautat olivat nÀin hienon vÀriset punaisessa ilta-auringossa.
Iloista ystÀvÀnpÀivÀÀ! Viikko on vierÀhtÀnyt vauhdilla arkipuuhissa, radiotöissÀ ja Miljoona linnunpönttöÀ- kampanjan parissa. Kampanjan loppukiri onkin lÀhtenyt upeasti liikkeelle. TÀllÀ hetkellÀ jo 965 691 rekisteröityÀ pönttöÀ!
Viime tiistaina olin Puoli seitsemÀn- ohjelmassa vieraana juttelemassa linnunpöntöistÀ, luonnosta ja luontomaalauksista. Tein samalla ohjelmassa myös luonnosta rupikonnamaalaukseen. Se oli kyllÀ tosi hankalaa :) Puhuin ohjelmassa myös siitÀ taianomaisesta kokemuksesta pari vuotta sitten, kun pÀÀsin sukeltamalla seuraamaan rupikonnien kutupuuhia matalassa kirkasvetisessÀ lammessa vedenalaiskuvaaja Pekka Tuurin kanssa. LÀhetyksen jÀlkeen vedenalaiset mielikuvat ovat nousseet mieleeni vahvoina. Miten konnat odottivat pohjalla ja pomppasivat sieltÀ uimaan vÀhÀn kuin lÀhtisivÀt lentoon. Maalla liikkuessa kömpelön oloiset kaverit olivat pinnan alla yllÀttÀen sulavia liikkeissÀÀn. Niiden kupariset silmÀt hohtivat ikiaikaisen viisaan oloisina. ErÀs konna takertui sormeeni ja piti tuikasti kiinni kuvitellen ehkÀ ettÀ olin jonkinlainen jÀttilÀiskonnanaaras. Se oli liikuttava mÀÀrÀtietoisuudessaan. Voi olla ettÀ yritÀn vielÀ maalata jotain tÀstÀ kaikesta.
