19.2. Puiden rungot ja sammalmatot

Kirjoitettu: 19.02.2020

Lumettoman talven luontoretkillä olen viime päivinä katsellut puiden muotoja. Nyt oksat näkyvät hyvin kun lehdet eivät peitä niitä. Ja sammalmatot tuntuvat hehkuvan märkinä päivinä erityisen hienoina.  

19.02. Didrichsen, Tarvaspää ja Weegee

Kirjoitettu: 19.02.2020

Olen jo monta viikkoa suunnitellut Kuutti Lavosen näyttelyyn menoa. Tänään sitten käytiin. Oli hieno. Jännittävää että teokset toimivat hyvin eri koossa: ihan pienet ja hyvin suuret kasvot. Ilmavia, liikuttavia töitä. Hieno viiva. Näyttelyn nimi Aika ja ikuisuus on hyvin osuva. 

Samalla vauhdilla k√§vimme my√∂s Tarvasp√§√§ss√§. Erikoisen vessan, hienojen n√§kymien, komean ateljee- huoneen lis√§ksi oli kiinnostavaa n√§hd√§ my√∂s Nordic Noir-¬†n√§yttely. Esim Sverre Mallingin hiili- ja v√§rikyn√§ty√∂ Norjalainen myskih√§rk√§ oli tosi hieno. Mieleen j√§i my√∂s muutama Gallen- Kallelan ja Hugo Simbergin myyttinen tihe√§tunnelmainen maalaus.¬†Ehdimme iltap√§iv√§ll√§ viel√§ EMMAan Tapiolassa ihmettelem√§√§n hyvin erilaisia teoksia, joissa p√§√§si my√∂s katselemaan peilej√§, makaamaan tyynyill√§, k√§velem√§√§n puntareilla. Aulassa huilasimme pallotuoleissa. Teinit jaksoivat hyvin ja tekiv√§t hauskoja taidehuomioita.¬† Jakta lukemista »

15.02.2020 jäämaisemia

Kirjoitettu: 15.02.2020

Hiihtoloman alkuun jäälauttoja Eivorin kannelta matkalla Utöhön, jäätyvä meri Lauttasaaren rannassa ja Mäntyharjun Kallaveden maisemia. Mikään näistä ei kuvaa tätä nyt elettävää erikoista talvea.

 

  

15.2. Huuhkajanpoikaset matkalla Italiaan FabrianoInAcquarello 2020 näyttelyyn

Kirjoitettu: 15.02.2020

Pääsin tällä Huuhkajanpoikaset kuutamossa- maalauksella mukaan Fabrianon kansainväliseen akvarellinäyttelyyn Italiaan. Suomesta valitut 20 maalausta on tässä vaiheessa jo koottu yhteen ja lähetetty matkaan. Eli siellä jossain varastossa Italiassa tämänkin huuhkajamaalaus varmaan parhaillaan odottelee kevään etenemistä ja sitä että tulee ripustetuksi näyttelytilaan. Teoksia tulee olemaan esillä yhteensä yli 50 eri maasta sadoilta taiteilijoilta. Olisi hauska päästä näkemään niitä esillä, mutta en suunnittele reissua Italiaan.  Tapahtuman järjestäjä pohti nyt viestissään myös sitä, miten korona-virus vaikuttaa tilaisuuteen. Se varmaan kuitenkin selvinnee ennen toukokuuta.

15.2. Kirja tulossa

Kirjoitettu: 15.02.2020

Pitkä kirjantekoprosessi on lopussa ja kirja painossa.  Jännittävää! Olen sen verran itsekriittinen että nyt mielessä pyörii (varsinkin yöllä) tarinoita, joita olisi pitänyt saada mukaan ja kirjaan menneitä maalauksia, jotka eivät ole mielestäni olleet niin onnistuneita. Tällaiset pohdinnat pitäisi kuitenkin unohtaa ja miettiä aivan toisin: mikä ainutlaatuinen mahdollisuus on ollut tehdä kirja jossa on luontotarinoita ja mun maalauksia! Tällainen tilaisuus tulee varmaan vain kerran elämässä.

Kirjan julkaisup√§iv√§ on 28.2. Teoksen nimeksi tulee “Kuulin allien laulavan” . Kustantajana on Docendo. T√§ss√§ maalaus meid√§n sein√§lt√§, josta tulee kirjan kansi. Nyt olisi my√∂s hyv√§ aika ryhdist√§yty√§ ja l√§hte√§ vaikka lenkille, koska kirjanteko on ollut melkoista paikalla k√∂kkimist√§ ja t√§ss√§ on v√§h√§n sohvaperunoitumisen vaaraa. :)

2019 Näyttely Katoavat aarteet- akvart

Kirjoitettu: 15.02.2020

Pidin viime vuoden lopussa akvarellinäyttelyn Akvartissa. Laitan tähän päivitykseen näyttelytekstin ja joitain maalauskuvia (koska en jotenkin onnistu saamaan näitä näyttelyt-kohtaan. hmm)


KATOAVAT AARTEET
Maalauksia luonnon monimuotoisuudesta
Minna Pyykkö
3.-15.12.2019
Näyttelyssäni on esillä kokemuksia retkiltäni Suomen luonnossa. Olen ihastellut allien surumielistä
kauneutta, ja seurannut kiinnostuneena rupikonnien ikiaikaista olemusta ja verkkaista liikkumista.
Metsässä vastaan tulleet pöllöjen poikaset ovat tuoneet mieleen kansantarinat menninkäisistä ja
metsän pienistä ukoista. Syksyllä olen ihaillut pienten lintujen rohkeutta, niiden lähtiessä illan
hämärtyessä ylittämään avaraa merta. Talvisessa pakkassäässä helisevä pyrstötiaisparvi on tehnyt
vaikutuksen eloisuudellaan ja kauneudellaan.
Vähitellen vuosien myötä olen huomannut, miten luonto ympärillämme vaivihkaa muuttuu. Olen
alkanut ajatella, että maalaan luontokokemuksia myös talteen, muistoksi tulevaisuuteen, jolloin tätä
kaikkea ei ehkä tällaisena ole. Näyttelyn nimi tulee tästä ajatuksesta. Moni näyttelyssä esillä oleva laji
on uhanalainen. Niiden elinalueet ovat pienentyneet ja määrä vähentynyt. Näyttely ei kuitenkaan ole
vain uhanalaisten lajien esittelyä. Olen tallentanut itselleni merkityksellisiä hienoja ohikiitäviä hetkiä,
jotka haluan muistaa jälkikäteen ja joiden toivon välittyvän taulujen kuvina myös muille.
Olen toiminut pitkään luontotoimittajana. Suomen luonnon monimuotoisuuden ihmeellisyys on ollut
eräs tärkeimmistä asioista, joita olen pyrkinyt tuomaan ohjelmissani esille. Kaikkien näiden vuosien
jälkeen se ihmetyttää edelleen.

14.2. 2020 Perjantai ja lomaviikon alku

Kirjoitettu: 14.02.2020

Hiihtoloma alkaa tuulisissa merkeissä- niin tuulisissa että Utön yhteysaluskaan ei poikkeuksellisesti kulje pariin päivään. Täytyy tehdä siis muita suunnitelmia ja yrittää Utön retkeä loppuviikosta vähemmässä aallokossa.
Ehkä nyt on hyvä aika ryhdistäytyä ja päivittää taas näitä nettisivuja viime näyttelyiden ja kuulumisten osalta. Nyt huomaan ihmeekseni että viime päivityksestä on kyllä tovi vierähtänyt! Joka tapauksessa hienoa, että tästä alkaa viikon loma.

Akvarelliyhteisnäyttely Kaapelilla

Kirjoitettu: 16.01.2018


Avajaiset tänään klo 18-20. Tervetuloa! Näyttely avoinna huomisesta parin viikon ajan.

Borneon matka

Kirjoitettu: 24.10.2017

Palasimme eilen aamulla Borneosta Malesiasta parin viikon reissulta ja nyt alkaa olla univelat kuitattu ja pyykit pesty. Keho on täällä ja mieli vielä matkalla. Viime yön unet olivat täynnä sademetsän ääniä ja tarinoita.
Mikä reissu. En ole varmaan ikinä ollut näin ihmeellisellä reissulla (en ole kyllä ollutkaan paljon kaukoreissuilla). Nenäapinoita, orankeja, norsuja, krokotiileja, varaaneja ja jopa puuleopardi yöllisen metsän siimeksessä taskulampun valokiilassa. Miten ihmeellisiä nokkia, höyhenpeitteitä, töyhtöjä, hohtavia värejä, jotka häviävät taianomaisesti metsän hämärään. Miten kummallisia niveljalkoja, kitiinikuoria, harsonohuina lepattavia lautasliinan kokoisia perhosia. Ja hämmästyttävän taitavia naamiovärejä ja muotoja jotka sulauttavat suuretkin eläimet osaksi puiden kaarnaa, lehtien vihreyttä, metsän varjoja. Miten monenlaisia epätodellisen oloisia kukkia, köynnöksiä, kierteisiä päällyskasveja. Ja ne äänet. Miten ihmeellinen onkaan gibbonien aamuinen laulu sademetsässä auringon noustessa.
En vähään aikaan unohda sitä, miltä tuntui kun villi orankiäiti ja poikanen kulkivat ylitsemme korkealla latvuksissa, ja poikanen pysähtyi uteliaana katselemaan meitä ohi mennessään. Tai miltä tuntui katsella kiikareilla veneestä miten oranki nukkui korkealla rannan puussa pesässään. Iso orangin käsi lepäsi rentona vatsan päällä. Minkälaisia ovat orankien unet?
Kaikkien huolien rinnalla oli lohdullista nähdä ekoturismihankkeiden kehittymistä Malesiassa. Miten malaijikarhuja ja orankeja palautetaan luontoon, rakennetaan orankien siltoja vesiesteiden yli, istutetaan puita ja uutta sademetsää, ja että vasta 70 vuoden ikäisessä sademetsässä elää jo vaikka mitä, kuten orankeja ja nenäapinoita. Että toivoakin on ja hienoja ihmisiä luonnonsuojelun parissa.
Kiitos ihanille reissukavereille ja Paul Segersvärdille hienosta opastuksesta. Matka oli mun äidin ja 10- vuotiaan pojan pitkäaikainen unelma, ja joskus unelmat toteutuvat.

Vuohijärven Selviytyjät

Kirjoitettu: 22.08.2017


Viimeinen näyttelyviikko VUohijärvellä lähti käyntiin. Teokset ovat esillä vielä 27.8. asti joka päivä klo 11-18. Tervemenoa!
Väkeä on käynyt näyttelyssä paljon, olen saanut hyvää, innostavaa palautetta, taulujakin on mennyt kaupaksi vaikka kuinka. Hieno fiilis kesästä.