Tänään olen ollut radiohommissa kotona, mutta ajatuksissani kuitenkin aina välillä parhaillaan käynnissä olevassa TILA gallerian näyttelyssäni. Ja olen muistellut ilolla viikon takaisia avajaisia. Niin paljon ei ole ollut koskaan ihmisiä mun avajaisissa!! Tässä ensimmäisen viikon aikana olen ehtinyt pyöriäkin näyttelyssä jo monesti. On ollut tosi hauskaa tavata tuttuja ja tuntemattomia näyttelytilassa. Kiitos kaikille galleriassa piipahtaneille. Eilen kerroin maalauksista ja ylihuomenna lauantaina kerron uudestaan klo 14. Tervetuloa.
Maaliskuun alussa päättyi Porin luontotalo Arkissa esillä ollut näyttely Hirvistä hiisiin. Osallistuin näyttelyyn muutamilla maalauksilla myyttisistä eläimistä. Myin tauluista kaksi näyttelyn aikana, ja loput maalaukset palautuivat tänään Helsinkiin. Nekin löytyvät nyt TILA gallerian takahuoneesta.
Tervetuloa käymään! Huomenna keskiviikkona olen kertomassa näyttelystä klo 17-18.
Joku toivoi somessa taiteilijatapaamisia mun näyttelyyn. Jibii!
Eli tässä:
ke 18.3. klo 17-18, la 21.3. klo 14-15 ja la 28.3. klo 14-15
olen paikalla TILA galleriassa kertoilemassa töiden taustoista ja luonnosta ja keväästä. Tervetuloa!
Galleriasta löytyy myös mun akvarellimaalausten pohjalta tehtyjä mukeja.
Vietin lauantain TILA galleriassa Kalevankadulla. Oli hauska tavata tuttuja, ystäviä ja tuntemattomia. Nyt löhöilen sohvalla kotona ja mietin, mitä kaikkea tuli juteltua ja puhuinkohan ihan pöhköjä.
Istun kotona kukkien keskellä ja mietin, miten ihmeellisiä päiviä elämässä välillä on. Torstain avajaisissa oli valtavasti väkeä ja hieno tunnelma. Suurkiitos kaikille, jotka tulitte. En unohda tätä iltaa.
Mun akvarellinäyttely on avautumassa ensi viikolla!
Tässä tietoja:
ELÄMÄNI ELÄIMET
Minna Pyykön akvarellinäyttely 13.3.- 29.3.2026
TILA-galleria, Kalevankatu 40, Helsinki
Avoinna ti-pe klo 13-18, la-su 12-17. Avajaiset torstaina 12.3. klo 18-20
Tervetuloa!
On taas kevät, ja luonnon komein show on alkamassa. Mustarastas laulaa hämärässä, varikset tepastelevat sulavalla jäällä, ensimmäiset haahkat uivat merellä kimaltelevassa kevätauringossa, laulujoutsenet ja kurjet palaavat muuttomatkaltaan. Maailman levottomuuksien keskelläkin tämä kaikki tapahtuu taas.
Olen maalannut pitkään Suomen luonnon eläimiä, lähinnä lintuja, nisäkkäitä, rupikonnia. Olen halunnut tallentaa maalauksiini erityisiä hetkiä, joita olen luonnossa päässyt kokemaan. Luontotoimittajana olen myös päässyt kuulemaan monenlaista uutta tietoa niiden elämästä, ja sekin on vaikuttanut maalauksiini.
Toisinaan ajattelen niitä tilanteita, jolloin olen hetken ajan katsonut jotain eläintä, lähinnä nisäkästä, silmiin ja miettinyt miten ne hetken kokevat. Voiko karhun katseesta päätellä sen ajatuksia? Muistaako orava nähneensä saman tyypin ennenkin? Miten rusakko seuraa koko pihan tapahtumia laajalla näkökentällään? Tietenkin eläinten maailmassa monet muutkin aistit kuin näkö ovat tärkeitä. Ehkä ne ovatkin haistaneet tuloni jo kaukaa.
Joitain vuosikymmeniä sitten englantilaisessa tutkimuksessa selvitettiin aikuisten ja lasten eläinunien määrää. Niitä oli yhä yllättävän paljon, erityisesti lapsilla. Ajattelen, että kenties tämäkin kertoo siitä, miten tärkeitä eläimet ovat meille kuitenkin edelleen. Eläimiltä on myös opittu paljon vuosituhansien mittaan, ja ne ovat olleet ravinnon lisäksi myös esikuvia ja kanssakulkijoita. Jo varhaisille suomalaisille hirvet ovat olleet niin tärkeitä, että ne on ikuistettu kalliomaalauksiin asti. Ehkä hekin ovat nähneet hirviunia.
Kalliomaalauksista lähtien monet taiteilijat ovat olleet kiinnostuneita seuraamaan luontoa, ja useat suomalaiset säveltäjät ovat kuunnelleet mustarastaita, kuoveja, joutsenia, kurkia. Einar Englund totesi mustarastaasta, että siinäpä varsinainen säveltäjämestari.
Eläköön eläimet. Miten tylsää, autiota ja surullista täällä maailmassa olisikaan ilman niitä.
Teosvälitys on avautunut Kaapelitehtaalla tänään. Mullakin on pari pöllömaalausta myynnissä siellä. (Aamu metsässä ja Metsänvartijat) Pääsin eilen jo kurkkimaan vähän näyttelyä etukäteen, kun tapasin kuikkataulun ostajan. Kaikki taulut eivät olleet siinä vaiheessa vielä seinillä (parisataa oli vielä ripustamatta), ja kova hyörinä oli käynnissä. Jokatapauksessa oli jo lähes valmiin näköistä. Jos muistan oikein niin tarjolla on parituhatta teosta. Teosvälityksessä on hauska kierrellä katselemassa teoksia, vaikka ei mitään ostaisikaan. Hyvä ilmainen (jos ei osta mitään) kevätkävelyretkikohde aurinkoiseen viikonloppuun!
Tänä hienona syyspäivänä mietin aikaa. Mun isän kuolemasta tulee tänään 40 vuotta. Se on pitkä aika. Olen joskus miettinyt, että vaikka radiotoimittajana teen jatkuvasti töitä äänten kanssa, niin en tiedä tunnistaisinko enää hänen ääntään. En oikein muista miltä se kuullosti eikä äänitteitä ole tallella. Tapsa kyllä luki meille, mulle ja veljelleni, iltasatuja kasetille, ja kuuntelimme niitä, kun hän oli työmatkoilla eli ehkä sittenkin tunnistaisin. Toisaalta on hämmästyttävää, miten hyvin muistan edelleen yhteisiä lukuhetkiä, taidekeskusteluja ja pitkiä luontoretkiä. Meitä kiinnostivat vaikkapa Uuno Kailas, Vincent van Gogh, Leonardo da Vinci, Jules Verne ja kapteeni Nemon seikkailut. Ja tietenkin myös sarjakuvat, joiden mukaan valmistimme esimerkiksi ikimuistoista Asterix-keittoa. :) – Vaikka monenlaiset asiat vaikuttavat ihmisten elämässä, niin kuluneet vuodet auttavat huomaamaan, että Tapsalla on ollut iso vaikutus siihen, että kuvataide ja luonto ovat olleet mun kiinnostuksen kohteita läpi elämän. ♥
Tällainen ohjelma tuli viime sunnuntaina mun ohjelmapaikalla Radio Suomen kanavalla 28.7. klo 8.30-9.00. Oli hauska päästä yhdistämään näitä eri kiinnostuksen kohteitani: taidetta, luontoa ja kulttuurihistoriaa.
Tapasin Tuusulanjäven rannalla Suvirannassa Eero Järnefeltin lapsenlapsen Juhani Kolehmaisen. Hän on asunut talossa koko ikänsä, siis 91 vuotta, ja ollut myös koko ikänsä kiinnostunut luonnosta. Istuimme Ateljee- huoneessa, jossa isoisä Eero on tehnyt monet kuuluisista teoksistaan. Ja jossa hänen tyttärensä on myös varmaankin maalannut teoksia myöhemmin talossa asuessaan.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-71057602
