Vein töitä Teosvälitykseen Kaapelille, Tällä kertaa alleja sarjasta Sinä yönä allit lauloivat. Kaapelitehtaan teosvälitys on avoinna yleisölle 9.3.-18.3. arkisin klo 12-18, ja la-su 11-17. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Ajattelin itsekin pyörähtää siellä viikonloppuna. On hauska nähdä maalauskentän koko kirjoa.
Huomenna osallistun Galleria Foggan naisenpäivän tapahtumaan!
Vannekiven metsissä oli niin paljon lunta, että liikkuminen oli vaikeaa. Lähimetsässä puuhasteli pohjantikka tasaisesti naputellen, töyhtötiainen luritteli, teeri kujersi kauempana, korppi huuteli innokkaasti ja pyrstötiaisparvi pyörähti koivikossa. Pöllöjä ei kuulunut.
Tulopäivä oli nuoskainen ja viritimme pari lumileijonaa pihalle. Illalla suunnittelin jo tekeväni kaikkien aikojen jääkarhun lumesta seuraavana päivänä, mutta sitten pakastui niin, että haaveksi jäi. Jälkikäteen ajattelen, että ehkä äidin on tosiaan aika ryhtyä taas aktiiviseen taidetyöhön, ettei tarvitse ottaa tätä lumiveistosten tekoa näin tosissaan!
Suksia kuljetettiin edestakaisin, mutta ei ladulle asti. Sen sijaan puuhailimme muuten ulkosalla, ja talvinen kalansavustuskin onnistui ulkotulella. Metsäretkellä kerroin lapsille, että kuulin keskiviikon talvi-iltalähetyksessä soittajalta vinkin, että jos on tukka likainen, niin kannattaa ottaa lumihangen pinnan alta rakeista lunta ja hieroa sitä päähän. Kun selkäni käänsin, niin johan olivat kaikki kolme ottaneet hatut päästään ja myhäilivät lumikasat päässään!
Pulkalla lasku onnistui hyvin auratuilla teillä. Välillä luisti niin liukkaasti, että käytiin penkan puolella. Varsinkin Juha ja minä, kun jokainen liike ei ole enää ihan ketterimmästä päästä.
Muistin hyvin sen kun Juhan kanssa laskimme Pallaksella Palkaskeron rinnettä vuosia sitten. Olimme kiivenneet hankikannon turvin huipulle, eikä alasmarssi pehmenevässä lumessa juuri huvittanut. Juha keksi, että voimme laskea hänen kumisaappaillaan alas. Juha meni edeltä ja minä toisella saappaalla perässä. Vauhti kiihtyi töyssyilevässä rinteessä hurjaksi. Juhan kameralaukku kopsahti jääkimpaleeseen ja aukesi. Filmirullat, putket, linssinsuojukset ja kaikki muukin irtaimisto sinkosi pitkin tunturia! Siellä jossain Palkaskeron rinteessä ovat varmaan vieläkin Juhan parhaat kiirunakuvat. Nauratti niin, etten saanut henkeä vähän aikaan.
/>
Paluumatkalla Helsinkiin pyörähdimme Heinolan lintutarhassa. Tarha oli kiinni, mutta katselimme hetken hoidossa olevia pöllöjä ja Julli-korppia. Kallen kanssa kuulimme, kun Julli vastasi eräälle rouvalle matalalla äänellä “Terve”.
Hiihtolomaviikon alkuosa sujui Haikon kartanossa lasten mummun synttäreitä juhlien. Olimme enimmäkseen kylpylässä ja aamiaiset söimme kartanon puolella. Emme ehtineet juurikaan retkeillä lähistöllä. Jäällä näkyi pilkkijöitä, ja heidän jättämiä antimia odottavia merilokkeja, variksia ja merikotkia. Porvoossa pyörähdimme kerran.
Opin muutaman päivän aikana sen, että lasten mielikuvitus uima-altaassa on loputon. Pieneen altaaseen mahtuu loputon määrä jatkuvasti vaihtuvia merinisäkkäitä, hirviöitä, merenneitoja ja muuta vesiväkeä. Välillä siitä saa itsekin vielä kiinni. Senkin opin, että ei kannata laittaa 30 vuotta vanhaa uimapukua päälle testaamatta sitä etukäteen kuivana JA märkänä. Oli hiukan hapertunut. Läpikuultavuuden paljastuttua päädyin käyttämään Haikon lainauikkareita. Lapset viihtyivät huippuhyvin paitsi pienin viimeisenä yönä, kun poikaan iski vatsatauti. Pääsin kokemaan senkin millaista on pestä oksennuspyykkiä ja -poikaa hotellin suihkussa pitkin yötä. Onneksi meni nopsasti ohi!
Kuluneella viikolla olen töissä kokenut sen, miten hassua on touhuta radiohommia, kun nenä on tukossa. Pyysin tuottajaamme lueskelemaan pätkiä Lorenzin kirjasta naakka-ohjelmaa varten. Molemmilla oli sen verran nokka ummessa, että ohjelma kuulosti nuhanenien joukkokokoukselta.
Naakkaretki Turkuun sujui hyvin. Aloitimme Timo Vuorisalon kanssa Turun Tuomiokirkolta, jossa lenteli muutama naakkapariskunta, ja jatkoimme retkeämme läpi nykyisen ja historiallisen Turun jutellen naakkojen äänistä, älystä, naakkatutkimuksesta ja muista jännistä jutuista.
Miten tämän vuoden päivät tuntuvatkin suhahtavan ohi vauhdilla! Yritän kuitenkin käynnistää taas blogin päivitystä.
Olimme illalla pulkkamäessä ja poikia nauratti kovasti. Muistan hyvin samat hommat omasta lapsuudesta, kun kierähdimme pulkasta vetäjän huomaamatta Paloheinän mäessä. Kävimme joskus pulkkailemassa Kaivopuistossakin, kun ukki ja mummi asuivat lähistöllä. Muistan selvästi vieläkin sen kun kerran nuori miestarjoilija tuli Kaivohuoneelta tarjoiluasussaan, ja laski mäen seisaallaan hopeisella tarjottimella! Ja meni sitten takaisin töihin.
Taiderintamalla on edelleen vähän hiljaiseloa. Olen etsiskellyt työhuonetta, mutta toistaiseksi ei ole oikein löytynyt. Osallistun Galleria Foggan ryhmänäyttelyyn, joka järjestetään naistenpankin hyväksi. Kiikutan sinne töitä ensi viikolla.
Radiohommissa olen tavannut hauskoja tyyppejä. Rauno Lauhakankaan kanssa puhelimme valaiden äänistä ja musisoinnista niiden kanssa. Pääsin käymään Ilkka Koiviston kotona katselemassa hänen piharuokintaansa ja juttelemaan eläinten kielestä. Ensi viikolla on tarkoitus mennä Turkuun ja katsella Turun Tuomiokirkon naakkojen elämää. Olen lueskellut Konrad Lorenzin kirjaa Eläimet kertovat, jossa on hauskoja naakkajuttuja. Yksi Lauttasaareen yöpymään tulevista suurista naakkaparvista lenteli hetki sitten saaren eteläkärjessä. Oranssinhehkuiselta taivaalta kuului armoton pajatus – ehkä linnut vaihtoivat mielipiteitään päivän tapahtumista.
p>
src=”http://www.minnapyykko.fi/wp-content/uploads/2012/01/IMG_8432-400×300.jpg” alt=”” title=”” width=”400″ height=”300″ class=”alignnone size-medium wp-image-2488″ />
