Vannekiven metsissä oli niin paljon lunta, että liikkuminen oli vaikeaa. Lähimetsässä puuhasteli pohjantikka tasaisesti naputellen, töyhtötiainen luritteli, teeri kujersi kauempana, korppi huuteli innokkaasti ja pyrstötiaisparvi pyörähti koivikossa. Pöllöjä ei kuulunut.
Tulopäivä oli nuoskainen ja viritimme pari lumileijonaa pihalle. Illalla suunnittelin jo tekeväni kaikkien aikojen jääkarhun lumesta seuraavana päivänä, mutta sitten pakastui niin, että haaveksi jäi. Jälkikäteen ajattelen, että ehkä äidin on tosiaan aika ryhtyä taas aktiiviseen taidetyöhön, ettei tarvitse ottaa tätä lumiveistosten tekoa näin tosissaan!
Suksia kuljetettiin edestakaisin, mutta ei ladulle asti. Sen sijaan puuhailimme muuten ulkosalla, ja talvinen kalansavustuskin onnistui ulkotulella. Metsäretkellä kerroin lapsille, että kuulin keskiviikon talvi-iltalähetyksessä soittajalta vinkin, että jos on tukka likainen, niin kannattaa ottaa lumihangen pinnan alta rakeista lunta ja hieroa sitä päähän. Kun selkäni käänsin, niin johan olivat kaikki kolme ottaneet hatut päästään ja myhäilivät lumikasat päässään!
Pulkalla lasku onnistui hyvin auratuilla teillä. Välillä luisti niin liukkaasti, että käytiin penkan puolella. Varsinkin Juha ja minä, kun jokainen liike ei ole enää ihan ketterimmästä päästä.
Muistin hyvin sen kun Juhan kanssa laskimme Pallaksella Palkaskeron rinnettä vuosia sitten. Olimme kiivenneet hankikannon turvin huipulle, eikä alasmarssi pehmenevässä lumessa juuri huvittanut. Juha keksi, että voimme laskea hänen kumisaappaillaan alas. Juha meni edeltä ja minä toisella saappaalla perässä. Vauhti kiihtyi töyssyilevässä rinteessä hurjaksi. Juhan kameralaukku kopsahti jääkimpaleeseen ja aukesi. Filmirullat, putket, linssinsuojukset ja kaikki muukin irtaimisto sinkosi pitkin tunturia! Siellä jossain Palkaskeron rinteessä ovat varmaan vieläkin Juhan parhaat kiirunakuvat. Nauratti niin, etten saanut henkeä vähän aikaan.
/>
Paluumatkalla Helsinkiin pyörähdimme Heinolan lintutarhassa. Tarha oli kiinni, mutta katselimme hetken hoidossa olevia pöllöjä ja Julli-korppia. Kallen kanssa kuulimme, kun Julli vastasi eräälle rouvalle matalalla äänellä “Terve”.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
27.02.2012 klo 10:19
Hienoja kuvia, odotan innolla tekstiä niihin! Airi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
28.02.2012 klo 10:18
No nyt tuli tekstiäkin, kivoja muistoja ja kokemuksia sekä aikuisille että lapsille!
Airi