Tyttö nukkuu huonosti. Ei haluaisi lähteä kotiin. Tyttö haluaisi muuttaa tänne.
Käymme aamulla vielä lyhyellä retkellä, sitten pakkailemme loppuun. Eivor lähtee yhdeltä. Laivamatkan alku on aurinkoinen (nyt se aurinko sitten näyttäytyy)! Katselemme kannella, miten Utön saari häviää vähitellen näkyvistä. Aika pian vastassa on yhtenäinen jääkenttä. Jää on pitkän matkaa niin ohutta, että se aaltoilee jännästi laivan murtaessa sitä. Näemme useampia kyhmyjoutsenia jääkenttien keskellä. Yksi perhe näyttää jo kuukahtaneen keskelle jäätä.
Tytöllä on tuttuja laivassa. Aspön jälkeen alkaa olla hämärää ja Nötön laiturissa on jo pimeää. Jäät hidastavat matkantekoa, laiva on yli tunnin myöhässä. Hotellin johtajan tarjosi näyttelyä kevääksi tai alkukesäksi. Täytynee alkaa virittää.
Viimeinen päivä saaressa, voi kurja. Tuhraan valoisasta ajasta osan katsomalla lasten kanssa kakkoselta tulevaa Naapurini Totoro-leffaa, joka on kyllä ihan hyvä. Viisivuotias huokaisee ohjelman jälkeen: voi kun se Totoro olisi oikeasti olemassa!
Iltapäivällä käymme Juhan kanssa eteläkärjessä retkellä. Näemme hylkeen kurkistelemassa ilta-auringon heijastamassa vedessä. Meri on uskomattoman värinen. Idässä se on turkoosin vaaleanvihreä, kaakossa sinertävä ja etelässä vaaleanpunertava, paikoin oranssi. En uskoisi, ellen itse näkisi.
Vihdoin aurinkoinen aamu monen päivän jälkeen. Yritän patistaa lapsia vaatteisiin ja ulos. Pääsemme ulkoilemaan vasta vähän ennen Eivorin lähtöä. Käymme rannassa vilkuttamassa lähtijöille. 
Sarvipöllö istuu koulun lähettyvillä hyvin näkyvissä. Toinen on männyssä taaempana. Isommat lapsetkin näkevät pöllön. 
Meri on tänään tyyni ja etelälahti alkaa taas jäätyä.
Kahden aikaan teen kuvausretken itärannalle. Jäät ovat muuttuneet muutamassa päivässä paljon, tunnistan vaivoin muutamia kohtia, joissa haistelimme merta tai istuimme syömässä pari päivää sitten eväitä. Ranta näyttää silti hienolta. Yhtenäinen rantajää on muuttunut jäälohkareiksi, jääpalloiksi. Katselen vähän aikaa, miten meri kohoaa ja laskee hiljalleen yhden jääkielekkeen alla. Kielekkeen jääpuikkorivi heijastuu veteen, ja se näyttää vähän kidalta, jossa ylä- ja alahampaat kohtaavat toisensa veden noustessa ja avautuvat irvistykseen veden laskiessa. Taivas on muutamassa kuvassa ihan keltainen. Yksittäisiä sinisorsia, koskeloita ja merimetsoja lentelee meren yllä.
Alkuillasta laskemme pulkilla kirjaston viereistä rinnettä, joka on hyvin aurattu. Ilta on hämmästyttävän lämmin ja tyyni. Näemme huuhkajan hämärissä Ormskärillä. Käymme illalla koululla pullakahvilla ja leikkimässä. Pojat mittailevat toisiaan pitkällä viivottimella. Toinen on vähän yli ja toinen vähän alle metrin.
Kuuntelen yöllä myrskyä. Aamulla koko kylä on jääkuuran peitossa. Monet talot näyttävät vähän piparkakkutaloilta sokerikuorrutuksessa. Hotelliasuntomme ovikin on hämmästyttävästi lumikiteiden peitossa. Jää on eteläpuolen lahdelta kadonnut. Meri pauhaa vapaana Jannen hiihtolatujen kohdalla. Illalla käymme hotellilla kuuntelemassa bändiä.
Emme lähdekään tänään mantereelle, vaikka niin oli suunniteltu. Aamulla taivas on hämmästyttävän sininen. Lähdemme Juhan kanssa retkelle, ja lähimännyistä lähtee sarvipöllö. Koulun lähistöllä niitä on kolme lisää, kaikki samassa männyssä. Saaressa on nyt niin innostuneita lintuharrastajia, että naurattaa. Tänään on hyvä näkyvyys. Näemme majakalta merisirrejä, vaalearintaisen merikotkan, merilokkeja, riskilän, telkkiä, ja merimerkillä istuvan muuttohaukan. Janne hiihtää etelälahden jäällä. Pulkkamäessä on vauhtia. Isot lapset laskevat muovipusseilla. Aurinko pilkistelee lounasaikaan, mutten ehdi kuvaamaan Itäniitylle, ja sitä paitsi lumisade on peittänyt jäämuodostelmat.
Keskiyöllä selviää, ettei majakan edustalla olevaan koriin voi sytyttää tulta. Kymmenen minuuttia ennen vuodenvaihdetta iskee hurja lumimyrsky. Väkeä kuitenkin kerääntyy armottomassa kelissä majakalle vastaanottamaan uutta vuotta. Hieno keli! Pienin on eri mieltä, eivätkä raketitkaan taida miellyttää. Poika haluaa kotiin heti keskiyön jälkeen. Kaikki lapset kuukahtavat sänkyihin välittömästi, kun pääsemme sisään.
Lapset ovat tänään ulkona aamusta iltaan, paitsi nuorin, jolla on edelleen vähän käheä ääni. Teemme lasten ja lasten kaverin kanssa yhteisen piknikreissun itärantaan. On kylmää, mutta hauskaa. Eväät ja hunajatee katoavat hetkessä. Lapset keksivät myös haistella koloja – haisee levältä-, ja maistella jääpuikkoja – yäk, maistuu levältä. Kuuntelemme, miten vesi alamme litisee, lorisee ja pulppuaa.
Tytöllä on samat haaveet kuin isällään. Tyttö on päättänyt tehdä kirjan Utöstä. Kuvia on jo kaksi. Niissä taivas on kauniin tumman sininen ja on majakkaa, lapsia ja hylkeitä.
Eivor saapui yli tunnin myöhässä. Illalla kirjasto on auki. Lainaamme sekä uusia että viime keväältä tuttuja kirjoja. Iltakuudelta on lämmintä, tyyntä ja sataa hiljalleen lunta. On kerrassaan hieno ilma. Juha on nähnyt kauppareissulla sarvipöllön saalistelemassa.
Teemme Juhan kanssa monen tunnin retken rantoja pitkin itärannasta eteläkärkeen. Rannan peittää vesirajassa yhtenäinen jäävyöhyke, jonka päällä voi kävellä, jos varoo aukkoja ja sulakohtia. Rannan kiviä peittää jäinen kuorrutus, rantaan ajautuneet rakkolevät ovat jääkuoren sisällä. Jäälautoista ja rannan jäästä roikkuu jääpuikkoja, monin paikoin jää on hienon turkoosia. Joissain kohdin se on kohonnut harjanteiksi, tai muodostaa onkaloita. On huippukaunista. Puolivälissä matkaa rannalta löytyy kuollut hylje. Se haisee hämmästyttävästi, vaikka pakkasta on paljon. Kävelyretki jatkuu eteläkärkeen asti. Kun yritän nousta jyrkkää kallioseinämää, pääsen toteamaan sen, että merestä on lähes mahdotonta päästä ylös, kun rannan kalliot ovat jään peitossa.
Tyttö oppi tänään kärrynpyörän, ulkona lumihangessa kaikissa vaatteissa. Kirjoittaa siitä päiväkirjaansa.
Teen retken Itäniitylle ja itärantaan, jonka jäiset rantakalliot ovat jännän näköisiä. On vaan aika hämärää. Päätän tulla uudestaan paikalle valoisalla. Majakan valo syttyy paluumatkallani neljältä iltapäivällä.
Ritariluteet ovat heränneet. Niitä on liikkeellä tuvassa siellä täällä. Viisivuotias ottaa kuvia niistä: kun ne on mun kavereita. Hän tarkentaa, että paras kaveri on se viisijalkainen, siitä sen tunnistaa.
Haastattelen Järvisen Lauraa siitä, millaista on ollut elää lapsuutta Utön saarella. Tavallaan kysymys on tietenkin hassu, on vaikea verrata omaa lapsuutta muihin, koska lapsuuden voi elää vain kerran. Laura kertoi, että lumen tulo oli aina hauskaa. Silloin lähdettiin pulkkamäkeen tai hiihtämään, ja jos jäät kantoivat, päästiin retkeilemään myös lähisaariin. Luistelua harjoiteltiin jäätyneissä kalliolammikoissa, joista laskettiin jääpuroa pitkin peppumäkeä alempaan jossa luistelu jatkui.
Itäniityllä on kuulemma upeita rantalumimuodostelmia. Aion mennä huomenna sinne. Lunta on satanut pitkin päivää.
Nuorin poika on nyt paremmassa kunnossa kun eilen. Heräsi aamulla jo viiden jälkeen ja olimme ehtineet pelata aika monta eri peliä ennen kuin pääsin puolen päivän aikaan ulos.
Kauppa on auki taas monen päivän jälkeen. Pulkalla on hyvä kuljettaa ostoksia. Lähdemme etsimään, mistä löytyvät saaren parhaat pulkkamäet. Kaupan viereinen rinne ei ole tällä kelillä hyvä. Iida laski kerran ja hävisi laiturille rantavajojen sekaan. Jalkapallokentän itäpuolen kumpare, Karvamäki, osoittautuu hyväksi, vaikka puolessa välissä on hidasteena hyppyri ja vauhtia riittää tien yli. Pojan pulkka halkeaa laskuissa, mutta korjaamme sen roudarinteipillä.
Kalle pelaa mummin kanssa eläinkorteilla omalaatuista peliä. Kortit jaetaan aluksi tasan. Sitten molemmat pelaajat lyövät yhden kortin pöytään. Suuremman numeron lyönyt voittaa molemmat kortit itselleen. Paitsi jos Kallella on söpömpi kortti, niin numerosta riippumatta se voittaa. Peli-innostus on vallannut muunkin joukkomme. Ukki kuulemma takoo ahkerasti logiikkapeliä yömyöhälläkin. Eilen luimme iltasaduksi Ella-kirjaa ja teatterikohtaus nauratti isompia niin, että koko sänky hytkyi.
Tuuli on muodostanut hotellin sisäpihalle monta metriä korkea harjanteen. Saaren notkelmissa on lunta niin että sinne voi aikuinenkin humpsahtaa. Laiturilla hakataan jäätä pois oranssista kutterista. Lunta on niin paljon, että talojen ikkunat ja ovet ovat peittyneet lumeen. Nyt on helppo nähdä, missä taloissa asutaan ja missä ei. Hannan kahvilan oven edessä on lunta oven yläreunaan asti.
Missä rantakäärmeet ja rupikonnat nyt ovat. Kai ne ovat onkaloissaan suurissa kasoissa maan alla. Park Victoryn jouluyön haaksirikko käväisee mielessä, Hesarissa oli juttukin siitä.
