Haastattelen Järvisen Lauraa siitä, millaista on ollut elää lapsuutta Utön saarella. Tavallaan kysymys on tietenkin hassu, on vaikea verrata omaa lapsuutta muihin, koska lapsuuden voi elää vain kerran. Laura kertoi, että lumen tulo oli aina hauskaa. Silloin lähdettiin pulkkamäkeen tai hiihtämään, ja jos jäät kantoivat, päästiin retkeilemään myös lähisaariin. Luistelua harjoiteltiin jäätyneissä kalliolammikoissa, joista laskettiin jääpuroa pitkin peppumäkeä alempaan jossa luistelu jatkui.
Itäniityllä on kuulemma upeita rantalumimuodostelmia. Aion mennä huomenna sinne. Lunta on satanut pitkin päivää.
Nuorin poika on nyt paremmassa kunnossa kun eilen. Heräsi aamulla jo viiden jälkeen ja olimme ehtineet pelata aika monta eri peliä ennen kuin pääsin puolen päivän aikaan ulos.
Kauppa on auki taas monen päivän jälkeen. Pulkalla on hyvä kuljettaa ostoksia. Lähdemme etsimään, mistä löytyvät saaren parhaat pulkkamäet. Kaupan viereinen rinne ei ole tällä kelillä hyvä. Iida laski kerran ja hävisi laiturille rantavajojen sekaan. Jalkapallokentän itäpuolen kumpare, Karvamäki, osoittautuu hyväksi, vaikka puolessa välissä on hidasteena hyppyri ja vauhtia riittää tien yli. Pojan pulkka halkeaa laskuissa, mutta korjaamme sen roudarinteipillä.
Kalle pelaa mummin kanssa eläinkorteilla omalaatuista peliä. Kortit jaetaan aluksi tasan. Sitten molemmat pelaajat lyövät yhden kortin pöytään. Suuremman numeron lyönyt voittaa molemmat kortit itselleen. Paitsi jos Kallella on söpömpi kortti, niin numerosta riippumatta se voittaa. Peli-innostus on vallannut muunkin joukkomme. Ukki kuulemma takoo ahkerasti logiikkapeliä yömyöhälläkin. Eilen luimme iltasaduksi Ella-kirjaa ja teatterikohtaus nauratti isompia niin, että koko sänky hytkyi.
Tallennettu aiheeseen Blogi