Valmistelen akvarellinäyttelyä TILA- galleriaan. Näyttelytila on vain yhden huoneen suuruinen, mutta silti sinne tuntuu mahtuvan paljon töitä. Jännittävää yrittää miettiä taas kokonaisuutta. Nyt teemana väljästi kevät!
TUNSIN KEVÄÄN ALKANEEN
Minna Pyykön akvarellinäyttely 2.2.-25.2.2024
TILA- galleria, Kalevankatu 40, Helsinki
Avoinna ti-su 14-18. Avajaiset to 1.2. klo 17-19, ja jatkoavajaiset pe 2.2. klo 17-19.
Ke 14.2. klo 18-20 Kevään hienoimmat hetket- ilta.
Tervetuloa!
www.minnapyykko.fi, www.tilagalleria.fi
Tunsin kevään alkaneen
Minna Pyykön akvarellimaalauksia TILA- galleriassa 2.2.-25.2.2024
Kevään alku on mielestäni jollain lailla liikuttava. Helmi- maaliskuussa ensimmäiset haahkat saapuvat jäälauttojen keskelle, sulapaikoille kokoontuvat niskojaan nakkelevat telkät. Mustarastas laulaa kevätmielellä kerrostalojen keskellä jonain aurinkoisena pakkasaamuna.
Kevään mittaan eläimet lähtevät liikkeelle omien aikataulujensa ja ikiaikaisten ohjeittensa mukaan. Rupikonnat heräävät horroksesta maakoloissaan, kömpivät esiin ja suuntaavat joukoittain kutulammille. Jonain kevätiltana mäyrät tuntevat ehkä kevään tuoksun nenässään, ja heräävät luolissa talviunestaan. Ovatko ne nähneet unta keväästä?
Suomen vesilinnuilla menee huonosti. Niiden määrät ovat vähentyneet viime vuosina hälyttävästi. Siksikin on hellyttävää seurata niiden saapumista, monia soidinrituaaleja ja toiveikasta pesinnän käynnistymistä. Joka kevät voi toivoa, että tänä vuonna kaikki menisi paremmin. Keväällä tuntuu siltä, että kaikki on vielä edessä ja mahdollista.
Olen maalannut Tila- galleriaan vesilintujen kunniaksi niiden sukutaulujen seinämän. Toivon, että se muistuttaa niiden pitkästä komeasta historiasta maailmassa ja täällä Suomen vesillä. Suomalaisia on kutsuttu jopa vesilinnun kansaksi – niin suuri merkitys vesilinnuilla on ollut meidän elämässämme ja kulttuurihistoriassamme. Voi vain kuvitella miten pakahduttavan upealta entisaikojen suomalaisista on kuulostanut allien laulu kevätyössä pitkän talven jälkeen. Ehkä jotain tästä voi edelleen tavoittaa niistä tehtyjä maalauksia katsoessa?
Olen pitkän luontotoimittajan urani aikana oppinut arvostamaan yhä paremmin lähiluontoa ja sen eläimiä. Haluan näyttelyssäni maalata nimenomaan eläinten kevättä ja sitä Suomen luonnon ihmeellistä monimuotoisuutta, joka näkyy vaikkapa vesilintujen erilaisina nokkina, höyhenpukuina tai rupikonnien ikiaikaisessa kuparinhohtoisessa katseessa. Eläimet ovat arvokas maalausten aihe itsenään, ja kanssakulkijoinamme täällä maailmassa. Olen lisäksi halunnut maalata muistamisen arvoisia aamuhetkiä merenrannalla vesilintujen keskellä. Toivon, että pieni yhden huoneen näyttelytila voi niiden kautta laajentua avariksi kuulaiksi merimaisemiksi ja mielen maisemiksi. Ja toivon, että tämä näyttely juuri kevään kynnyksellä innostaa katsojia seuraamaan tästä käynnistyvää kevättä. Miten upea ikiaikainen ”näytelmä” onkaan taas alkamassa ja me saamme kokea sen.
Huomenna taiteilijatapaaminen klo 14-17 ART anukalassa. Tervetuloa!
Tykkään talvesta ja melkein kaikista säistä. Jostain syystä olen kuitenkin maalannut viimeaikoina saariston kevättunnelmia. Yritän tavoittaa kuulaiden lämpimien iltojen fiilistä- sellaista rauhallista ja pelkistynyttä.
Oli ihanat avajaiset! saksofoninsoittoa ja hyviä keskusteluja. Oli hienoa viettää aikaa samassa tilassa tunteja ja katsella rauhassa myös toisten taiteilijoiden teoksia.
Tänä aamuna koiranlenkillä olin tunnistavinani taivaanrannassa Elinan maalausten värejä.
Näyttely on auki ensi viikon perjantaihin. Silloin myös taiteilijatapaaminen eli ollaan paikanpäällä juttelemassa töistä ja mistä muusta nyt halutaankaan jutella- vaikka luonnosta ja elämästä :) Vein galleriaan myyntiin myös viimeisen laatikolliseni Kuulin allien laulavan- kirjoja.
Viikonloppuna vein maalauksia pieneen yhden huoneen ryhmänäyttelyyn Töölöön. Saimme kaikki kolme taiteilijaa jättää työt galleristi Aulikki Nukalan ripustettaviksi. Kuvien mukaan näyttää hyvältä! Tänään avajaiset klo 17 alkaen ja näytely on auki ensi viikon perjantaihin.
Tämä mun akvarellimaalaus “Varisten suku” on vielä pari päivää myynnissä Helanderin kautta taidehuutokaupassa, jonka tuotot menevät metsiensuojeluun. Mukana paljon hienoja taiteilijoita. mm. metsävalokuvaajat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo, joita olen tänään iltapäivällä menossa haastattelemaan ihan muussa yhteydessä radiojuttua varten.
Lautasia, rullia, piikkejä ja kaikenlaisia muita jännittäviä muotoja ilta-auringossa. Kevät!
Pääsin maanantaina seuraamaan viirupoöllön poikasten rengastusta Lahdessa ja tekemään aiheesta radiojuttua. Jibii!
VIrolahden vierailu oli hauska, ja siitä jäi hyvä fiilis. oli kiva nähdä tuttuja ja jibii: kuulin hyvää palautetta luonto- ohjelmista. Miten kiva, että ihmiset tulevat kertomaan. Selvästi siis fiksua väkeä liikkeellä tänään ?
Mukavan oloinen pariskunta kertoi tänään Bunkkerimuseossa, että mun kääpäkävely on ollut heidän suosikkinsa. Huippujuttu kuulla näin usean vuoden jälkeen että idea, joka on mun mielestä ollut hyvä ja hauska, on kolahtanut ja jäänyt mieleen. Etenkin kun aika harvoin olen kuullut kääpäkävelystäni mitään kommentteja.
Hauskin palaute tuli jokatapauksessa rannassa, kun eräs perheen äiti tuli kysymään, olenko mä Minna Pyykkö. Kahta tytärtä nauratti vieressä. Sitten selvisi, että tytöt ovat luonnosta kiinnostuneita ja katselleet innokkaasti lukuisia kertoja vanhoja Ulos luontoon- ohjelmia areenasta- ja NIMENNEET jotkut legoukkelit Minna Pyyköksi ja Pirkka-Pekka Peteliukseksi. Ja niinpä heillä kotona kuuluu kuulemma usein että ”onks minnapyykköä näkynyt?” jne. Siis tää on kova! – Olin kyllä niin hämmentynyt, että unohdin kysyä minkä näköinen tämä MP-hahmo on. ?
