Valmistelen akvarellinäyttelyä TILA- galleriaan. Näyttelytila on vain yhden huoneen suuruinen, mutta silti sinne tuntuu mahtuvan paljon töitä. Jännittävää yrittää miettiä taas kokonaisuutta. Nyt teemana väljästi kevät!
TUNSIN KEVÄÄN ALKANEEN
Minna Pyykön akvarellinäyttely 2.2.-25.2.2024
TILA- galleria, Kalevankatu 40, Helsinki
Avoinna ti-su 14-18. Avajaiset to 1.2. klo 17-19, ja jatkoavajaiset pe 2.2. klo 17-19.
Ke 14.2. klo 18-20 Kevään hienoimmat hetket- ilta.
Tervetuloa!
www.minnapyykko.fi, www.tilagalleria.fi
Tunsin kevään alkaneen
Minna Pyykön akvarellimaalauksia TILA- galleriassa 2.2.-25.2.2024
Kevään alku on mielestäni jollain lailla liikuttava. Helmi- maaliskuussa ensimmäiset haahkat saapuvat jäälauttojen keskelle, sulapaikoille kokoontuvat niskojaan nakkelevat telkät. Mustarastas laulaa kevätmielellä kerrostalojen keskellä jonain aurinkoisena pakkasaamuna.
Kevään mittaan eläimet lähtevät liikkeelle omien aikataulujensa ja ikiaikaisten ohjeittensa mukaan. Rupikonnat heräävät horroksesta maakoloissaan, kömpivät esiin ja suuntaavat joukoittain kutulammille. Jonain kevätiltana mäyrät tuntevat ehkä kevään tuoksun nenässään, ja heräävät luolissa talviunestaan. Ovatko ne nähneet unta keväästä?
Suomen vesilinnuilla menee huonosti. Niiden määrät ovat vähentyneet viime vuosina hälyttävästi. Siksikin on hellyttävää seurata niiden saapumista, monia soidinrituaaleja ja toiveikasta pesinnän käynnistymistä. Joka kevät voi toivoa, että tänä vuonna kaikki menisi paremmin. Keväällä tuntuu siltä, että kaikki on vielä edessä ja mahdollista.
Olen maalannut Tila- galleriaan vesilintujen kunniaksi niiden sukutaulujen seinämän. Toivon, että se muistuttaa niiden pitkästä komeasta historiasta maailmassa ja täällä Suomen vesillä. Suomalaisia on kutsuttu jopa vesilinnun kansaksi – niin suuri merkitys vesilinnuilla on ollut meidän elämässämme ja kulttuurihistoriassamme. Voi vain kuvitella miten pakahduttavan upealta entisaikojen suomalaisista on kuulostanut allien laulu kevätyössä pitkän talven jälkeen. Ehkä jotain tästä voi edelleen tavoittaa niistä tehtyjä maalauksia katsoessa?
Olen pitkän luontotoimittajan urani aikana oppinut arvostamaan yhä paremmin lähiluontoa ja sen eläimiä. Haluan näyttelyssäni maalata nimenomaan eläinten kevättä ja sitä Suomen luonnon ihmeellistä monimuotoisuutta, joka näkyy vaikkapa vesilintujen erilaisina nokkina, höyhenpukuina tai rupikonnien ikiaikaisessa kuparinhohtoisessa katseessa. Eläimet ovat arvokas maalausten aihe itsenään, ja kanssakulkijoinamme täällä maailmassa. Olen lisäksi halunnut maalata muistamisen arvoisia aamuhetkiä merenrannalla vesilintujen keskellä. Toivon, että pieni yhden huoneen näyttelytila voi niiden kautta laajentua avariksi kuulaiksi merimaisemiksi ja mielen maisemiksi. Ja toivon, että tämä näyttely juuri kevään kynnyksellä innostaa katsojia seuraamaan tästä käynnistyvää kevättä. Miten upea ikiaikainen ”näytelmä” onkaan taas alkamassa ja me saamme kokea sen.
Tallennettu aiheeseen Blogi