Heräsin viiden aikaan juomaan aamukahvia laiturille. Näitä aamuja tulee vielä ikävä!
Päivästä tuli aurinkoinen, tyyni ja lämmin (7astetta sääaseman mukaan). Pojat olivat taas aamupäivällä koulun pihalla savustushommissa, ja pääsivät tutkimaan kivinilkkaa kädestä pitäen. Juha näki kaloja käsitellessään puolestaan allihaahkan. Itse pyörin yhteen asti työhuoneella.
Iltapäivällä lähdin keskimmäisen kanssa pyöräretkelle. Kävimme etsimässä rupikonnia, ja tutkimme eteläkärjen bunkkereita. Yhdestä löytyi vieläkin iso kasa lunta. Katsastimme myös muutaman käärmekasapaikan ja totesimme että kaikki ovat jo hajaantuneet maastoon.
Kappelin vieressä kulkevaa hiekkatietä tepasteli pontevan näköisesti iso rupikonna. Meinasimme melkein ajaa sen päälle. Konna ei näyttänyt välittävän ollenkaan tarkkailustamme vaan jatkoi päättäväisesti tietä pitkin menoaan. Poika ehdotti hyvää maalausideaa: että maalaisin sen rupikonnan monena kuvana, että näkyisi se liike, kun konna liikkuu. Kävimme taas tarkistamassa myös majakan viereisen rupikonnalammen, kun aurinko paistoi niin, että tyynen pinnan läpi näkyi hyvin. Rupikonnien lisäksi näimme pari kookasta suursukeltajaa, ja yhden malluaisen. Paluumatkalla poika äkkäsi ihan saappaansa vieressä pikkuisen mutta ärhäkän oloisen kyyn. Punarinta istuskeli pyörän ohjaustangolla.
Illalla osallistuimme mummun kanssa modernin tanssin tuntiin, jota tanssitaiteilija piti saarelaisille. Muun joukko katseli samaan aikaan Puoli seitsemän ohjelmaa, jossa isä ja tyttö esiintyivät. Juha kertoi lintuharrastajan keväästä ja tyttö esitteli lintuhoitolaansa. Hauskinta tytöstä oli, kun paras kaveri oli soittanut heti ohjelman jälkeen ja sanonut: ”Iida sä olit upea!” Katselimme ohjelman ennen nukkumaan menoa vielä yökkäreissä Yle areenalta (viikon verran näkyvissä).
Saaressa havaittiin tänään uusina kevätlajeina sinirinta, rytikerttunen ja allihaahka.
Tallennettu aiheeseen Blogi