Tyyntä ja auringonpaistetta. Koululainen juoksi innoissaan koululle, kun kaikkea jännää oli odotettavissa. Pojat taas potkivat palloa aamupäivän. Nuorin jaksaa samaa hommaa: täältä tulee tykki, maali, osu, tykki.
Kirjoittelimme aamupäivällä muutamia kortteja valmiiksi ja veimme postilaatikkoon. Posti kun lähtee perjantai-aamuna Eivorilla. Iltapäivällä Juha kävi keskimmäisen kanssa uudestaan bunkkeriretkellä, nyt oli taskulamput mukana, ja reissu oli kuulemma onnistunut. Olivat tehneet lumipallojakin. Takaisin tullessa Juha oli kuullut taivaalta kapustarintojen ääntä muttei löytänyt parvea. Hetken päästä paljastui, että Itäniityltä oli nähty, että parven mukana oli matkannut keräkurmitsa. Jäi siis harvinainen laji näkemättä. Neljän aikaan koululaiset kävivät vielä uimassa.
Iltakuudelta kävimme seuraamassa kun saaressa alkuviikon harjoitelleet tanssijat esittivät otteita tulevasta teoksestaan koreografi Satu Tuittilan johdolla. Tanssijat kertoivat hauskasti, miten olivat saaneet tehtäväkseen kiertää saarta, ja tehdä havaintoja. Mieleen oli jäänyt esimerkiksi lintu, joka oli lentänyt pehmeästi kiven yli sen muotoja mukaillen sekä mukulakiveys, sammalmatto, rantakivet ja rautatangot. Näistä ja muista lähtökohdista oli tulossa osa tulevaa teosta. Näimme tanssijoiden esittämänä tasapainon horjumista ja tanssillista kaatumista, jota olimme itsekin saaneet harjoitella edellisillan yleisötunnilla. Esityksestä jäi vahvimmin mieleen tanssijoiden pyörivä liike. Esitys tapahtui kotiseutuyhdistyksen talolla, johon mahtuu isokin joukko paikalle. Meitä katsojia oli parikymmentä, kun koko koulu ja vierailijaoppilaatkin olivat mukana. Iida tykkäsi selvästi erityisesti toisesta tanssijasta, joka oli ollut opettamassa koululuokkaa aiemmin, ja lähti näyttämään tanssijalle vielä koululaisten tekemiä kaatumisveistoksia, jotka olivat kuulemma kuivumassa koulun pihalla ilta-auringossa.
Kirjasto oli jälleen auki, ja palautimme suuren osan kirjoista, koska olemme täällä enää viikon. Ilmassa on jo vähän lähdön tuntua.
Säätiedotus lupaa huonompaa keliä lähipäiviksi, tuulta ja sadetta. Kiirehdimme siksi Juhan kanssa katsomaan auringonlaskua, kun isovanhemmat ovat lastenhoitoapuna.
Näimme hienosti, miten lähisaarten kallioiden muodot tulivat esiin ilta-auringossa, varjot pitenivät auringon laskiessa, valo punertui. Tiirojen siivet välkehtivät auringossa. Horisonttiviiva näytti hämmästyttävän suoralta: taiteilijalla on ollut vakaa käsi. Kun aurinko laski, taivaanranta värjäytyi oranssiksi, yläpuoliset muutamat pilvet keltaisiksi, ja etelän puoleiset pilvet vaaleanpunaisiksi. Juha olisi halunnut nähdä ihan punaisen ilta-auringon, jossa taivas lyö teräsbetonin voimalla tulta.
Tallennettu aiheeseen Blogi