Hieno aamu taas kerran. Olen unohtanut mainita, että haahkakoiraat mouruavat edelleen. Erityisesti Ormskärin edustan porukka on puheliasta sakkia. Juha ja ukki kävivät aamupäivällä soutamalla Ormskärissä, ja oli ollut kuulemma hieno reissu ja hieno saari. Koululaiset tulivat lounaan jälkeen työhuoneelleni katsomaan maalauksiani, ja kertoilin lyhyesti mitä olen yrittänyt töihini maalata. Koulussa on tällä viikolla taas enemmän lapsia. Olivat pelanneet iltapäivällä kentällä pesistä ja Iida oli Juhan kertoman mukaan osunut pari kertaa hienosti palloon.
Juha yritti iltapäivällä ruokkia väsynyttä räystäspääskyä, joka kuitenkin kuoli. Tutkimme sitä varovasti. Ihmettelin linnun jalkoja. Ne ovat kynsiä lukuun ottamatta valkoisen pehmeän höyhennyksen peitossa. Sen jälkeen Kalle karjui tunnin, kun pesin pojan molemmat kädet, enkä vain toista, jolla oli koskenut lintua. Siinä pojassa on tahtoa!
Iltaviideltä Ukki ja mummu poistuivat Eeron kyydissä, ja lastasimme mukaan osan tavaroistamme. Soittelin Turkuun taidekauppaan, tilasin vielä akvarellipapereita, ja maksoin netissä, kun hotellinomistaja lupasi käväistä hakemassa ne tullessaan.
Kauhavirtuoosi mummu oli tehnyt ennen lähtöään päivälliseksi lihakeittoa ja vielä iltaruuaksi riisipuuron, jotka maistuivat koko joukolle.
Kävimme Kallen kanssa iltakävelyllä ja totesimme että majakan alapuolella oleva rupikonnalampi on nyt hiljentynyt. Poika istui olkapäilläni ja pohti samaa mitä useana iltana aiemmin: jos pää irtoaisi niin silloin kuolisi? Totesin, että niin varmaan kävisi ja olisin kyllä tosi surullinen. Kallelle elämän ja kuoleman raja on häilyvä ja olotilaa voi tarvittaessa sujuvasti vaihtaa: mutta sitten mä tulisin takaisin ja sitten äiti on taas iloinen.
Saaressa on nyt kaksi pientä chihuahuaa, ja koiranystävätyttö ei malta oikein olla sisällä vaan haluaisi jatkuvasti päivystää siltä varalta että koirat ovat ulkoilemassa.
Äitienpäiväiltana pesin lasten hampaita, ja otin myös hammaslangan käyttöön. Olin varomaton, ja yhtäkkiä kun käänsin selkäni, pienin ilmoitti itseensä tyytyväisesti: mä söin sen! Huh. Mietin mitä kaikkea sulamaton hammaslanka voi vatsassa aiheuttaa, voiko se tarttua johonkin ja harmittelin omaa varomattomuuttani. Lastenhoidossa tuntuu aina kulkevan olkapäillä joku huoli vitamiineistä, tautipöpöistä, muovitavaroista, säteilystä ja kaikesta siitä mistä kukaan ei nyt vielä osaa varottaa. Onneksi lanka seikkaili lopulta kehon läpi ja paikallistettiin iltapuuhilla ulostulleeksi.
Viimeinen saariviikkomme on alkanut. Nyt on luvattu lämpenevää: jännä nähdä ehdimmekö nähdä ensimmäiset hiirenkorvat koivuissa.
Tallennettu aiheeseen Blogi