Aamu alkoi heti hienosti: piharuokinnalla polun päässä oli sinirinta. Olin toivonutkin näkeväni sellaisen. Niitä on näkynyt nyt muutamana päivänä. On jännä ajatella, että ne ovat talvehtineet jossain Koillis-Afrikan ja Länsi-Intian välillä, ja jatkavat tästä pohjoiseen kohti valoisia kesäöitä. Lisäksi ruokinnalla pyörivät aamukahviaikaan leppälintu, pensastasku ja kivitasku. Saaressa on ollut paljon kerttuja viimepäivinä.
Sumupäivät ovat hienoja. Tänään oli myös tyyntä ja aika lämmintä. Hotellilla tehtiin korjaushommia, ja avonaisesta ovesta kuului traktoreiden ja kaivureiden ääniä, ja välillä lokkien ja tiirojen huutoja. Kävimme kaupalla jätskillä puolen päivän aikaan. Oli hauska nähdä kaupan terassilla lintumiehiä istuskelemassa leppoisasti ja vaihtamassa kuulumisia. Nuorin löysi kuolleen harmaasiepon, jonka aikoi viedä isosiskon hoitolaan.
Purin työhuoneelta tavarat, koska huomenna valkkaritalo on täyttymässä asukkaista. Keskimmäinen oli mukana kantamassa tavaroitani. Kannoimme isoa haahkamaalausta rullalla eri päistä. Poika johti joukkoamme, ja kuljetti meitä mitä hullunkurisimpien mutkien kautta. Isoa maalausta kääriessäni huomasin, että sen päällä oli neljä tai viisi kuollutta ritariludetta. Ilmeisesti ne eivät siedä pellavaöljyä tai öljyvärejä.
Kävimme keskimmäisen kanssa laiturilla katsomassa miten hassulta näyttää kun ei näy mitään muuta kuin sumua. Hetken voi kuvitella seisovansa maailman reunalla. Haahkojen pulina kuului kuitenkin sumunkin keskeltä ja muutaman kerran sumusta sukelsi esiin laiva. Otin muutaman sumukuvan haahkapariskunnasta, joka ui rannan tuntumassa. Merimerkkien ja poijujen oranssit, punaiset ja vaaleanvihreät värit näyttivät jotenkin erityisen hohtavilta sumussa.
Mieli askartelee jo ensi viikon näyttelyssä. Soittelin Helsinkiin muutamaan eri paikkaan ja kyselin akvarellien kehystämisestä.
Yritin iltapäivällä saada poikaa liikkeelle retkelle, mutta emme päässeet pihaa pidemmälle. Poika halusi ampua Bagugan-ammuksellaan, ja hienosti kyllä ampuikin ja juoksi välillä hauskan näköisellä pomppivalla tyylillä kuin balettitanssija ampumaan uudelleen. Totesin että onhan sitä pihallakin nähtävää, ja istuin penkille juomaan hunajateetä. Itse asiassa hetki oli yksi kauneimmista koko keväänä. Sumu tiheni ja hälveni vuorotellen. Sumupilvet leijailevat hiekkakentän yllä, majakka tuli näkyviin ja hävisi. Vastarannan rakennukset hävisivät näkyvistä, ja vähitellen alkoivat näkyä jälleen. Ensin sumun seasta hohtivat esiin valkoiset talonseinät ja ääriviivat.
Illalla sää kirkastui. Leffakerhossa oli tarkoitus katsoa kokoperheen elokuvaa Karhuveljeni Koda, mutta teknisten ongelmien takia se muuttui Mr Beaniksi. Juha poistui heti ja nuorin viihtyi vähän aikaa pöytien alla napsimalla muilta pudonneita juustonaksuja (kun oli ensin syönyt omansa), mutta sitten lähdimme jatkamaan leikkiä pihalle.
Hotellilla tuntui vähän esimakua tulevasta kesästä, kun purjelaivoja ilmestyi satamaan, ja kylän raitilla näkyi paljon uusia kasvoja. Huomenna saareen on tulossa muutama koululuokkakin, ja hotelli on ihan täynnä, joten silloin varmaan vauhtia riittää. Näiden viimeisten päivien yllä leijuu haikea tunnelma. Kaikessa on jo lähdön tuntua.
Tallennettu aiheeseen Blogi