Aamulla ikkunastamme näkyivät heti Albanuksen mastot. Pojat katselivat, että mastossa on vieraanmaan (Ahvenanmaa) lippu: jess, merirosvolaiva. Sitten pojat pinkaisivat ulos ja lähtivät tuhoamaan sitä. Aluksen upotettuaan innostunut taistelukaksikko jatkoi majakalle, ja räjäytti senkin. Juha seurasi perässä ja yritti ehdottaa, että osa rakennuksista kannattaisi jättää tuhoamatta ja muutama uhri henkiin. Huonolla menestyksellä, sillä iltapäivällä kävelin nuorin olkapäilläni, ja eikös taas erään pariskunnan tavatessamme olkapäiltä kuului jess mä ammuin ton jätkän. Vaimo nauroi ja sanoi Kallelle, että älä nyt sentään sitä, kun se on mun aviomies.
Yritän ainakin toisten aikuisten kuullen huomautella ettei ihmisiä saisi ammuskella leikilläkään, mutta vaikutus ei ole sanottava. Ennen kuin olin päässyt poikien äidiksi en ikinä olisi uskonut sitä, miten kaikki kepit kiinnostavat. Niitä tarttuu käsiin joka paikasta, ja ne ovat miekkoja, pyssyjä, lasermiekkoja jne. Keppejä tulee sisään ovista ja ikkunoista, ja nostelen niitä pihan puolelle pitkin päivää, ja hienoimmista riidellään kovaäänisesti. Täällä saaressa löytyy toki muitakin hyviä aseita, kuten vanhoja puikkareita miekoiksi, ja oikeita hylsyjä taskun pohjalle.
Keräilimme päivällä simpukankuoria rannasta, ja tutkimme rakkolevää. Etsiskelimme myös mitä muuta aallot ovat tuoneet. Usein rantaan ajautuu jostain syystä kenkiä. Ovatkohan ne veneilijöiden jalasta lipsahtaneita, vai jonkun uimarin, joka on jättänyt kengät liian lähelle rantaa aaltojen ulottuville. Ehkä aallot kuljettavat erityisen hyvin kenkiä. Viime syksynä pääsimme veneretkelle Sandöra- saarelle, ja sieltä löytyi myös useita kenkiä, mutta lisäksi esimerkiksi ehjä hehkulamppu.
Utön saari vaikuttaa nyt tosiaan erilaiselta kuin ennen. Monien sellaisten rakennusten ovet ovat auki, jotka eivät ole täällä oloaikanamme olleet. Kaupalla on jonoa, ja paljon meille uusia ihmisiä. Useimmat tervehtivät toisiaan, ja ovat keskenään vanhoja tuttuja. Paikka on toisille ihmisille aivan erilainen, kesä-Utö, jota me emme tunne. Saarella puuhattiin päivän mittaan monenlaista. Joku kunnosti venettään ja joku toinen maalasi laituria. Räystäs- ja haarapääskyt lentelivät avonaisissa venevajoissa.
Saari on tottunut ihmisten suureen määrään, ja yleensä vierailijat osaavat kyllä käyttäytyä, mutta jotain hankaluuksiakin aina tulee: muutama ajattelematon retkeilijä on kuulemma vähän aikaa sitten hiippaillut rannalla pelottaen useamman haahkamamman pesältään, ja joku koiran kanssa kulkija on päästänyt koiran juoksemaan rannalle vapaasti samalla seurauksella. Kaupan seinälle on ilmaantunut koululaisten tekemiä raikkaan oloisia ohjeita siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon luonnossa liikkuessa.
Iida viritteli jonkin verran leikkejä saaressa olevien tyttöjen kanssa, mutta oli vähän kolmantena pyöränä, kun tytöt olivat ennestään tutut toisilleen. Jopsu oli myös pienen välimatkan päässä leikistä tarkkailuasemissa jonkinlaisena neljäntenä pyöränä tai ulkojäsenenä. Vein lapsille lopulta kenttälounaan ulos, kun en raaskinut patistaa sisään. Iltaviideltä kävimme majakkakaupassa ostamassa veljelleni majakkajulisteen. Mantereella on rikottu tänään jo hellelukemia, mutta täällä on kuitenkin vielä pidetty pipoja päässä kun tuulee. Vakioulkovarustukseni koko melkein kahden kuukauden ajan on ollut sama: keltaiset kumpparit, oranssi takki, punainen pipo, hanskat, kännykkä taskuun, ja kiikari ja kamera kaulaan.
Sain opettajalta kopion koululaisten kommenteista, joita olivat kirjoittaneet työhuonevierailun pohjalta. Oli tosi hauskaa saada palautetta, ja niissä oli useampi hyvä oivallus.
Illat ovat jo aivan valoisia vielä yhdentoista aikaan kun me aikuisetkin viimein kömmimme nukkumaan. Vähän yhdentoista jälkeen oli kuulemma ollut ukkosta ja salamoinut, mutta silloin olimme jo unessa.
Tallennettu aiheeseen Blogi