Tänään, viimeisenä saaripäivänämme, on jo melkein helle. Ainakin tuulensuojassa. Uskaltauduin villapaidassa ja lippiksessä liikkeelle. Kävimme kaupalla syömässä jätskit. Lapset ovat keksineet potkia saappaita jaloistaan, joka on kyllä aika hölmöä, mutta toisaalta pitää pienimmänkin hyväntuulisena ja lähistöllä.
Kun kirjoitan tätä tämän päivän blogia, isommat lapset ovat koululla porkkananistutusapuna, ja pienin päiväunilla. Yritämme järjestää illalla koululla lettukestejä läksiäisjuhlaksi, ja suunnittelemme että koulun alueelle viritettäisi Morganin aarteen etsintää, kun kultarahoja on vielä kaapissa pussillinen.
Olemme olleet onnekkaita, kun olemme saaneet nähdä hyvin kevättä. Tullessamme maaliskuun lopulla tiet ja piha olivat lumen peitossa, satamalahti jäässä ja ensimmäiset haahkat vasta saapuneet. Nyt valkovuokot kukkivat, pääskyt lentelevät kylän yllä ja tiirat kirkuvat kesäisen kiukkuisesti yli lentäessään. Iidan linnunsiemenistä pihamme edustalle hiekkaan virittämä kauraistutus on hyvässä kasvussa. Maistelimme tänään talon ulkorappujen vieressä kasvavaa sitruunamelissaa.
Senkin olemme nähneet miten vähän väkeä on saaressa maaliskuun lopulla, melkein pelkästään ne 35 ihmistä, jotka asuvat täällä ympärivuotisesti. Huhtikuussa lintuharrastajien joukko kuitenkin liikkuu saarella ahkerasti, ja nyt kesän kynnyksellä alkaa näkyä mökkiläisiä ja kesäsaarelaisia. Saaren ainoa bändi on alkanut jo treenata vuoden ainoaa keikkaansa varten. Se on juhannuksena, ja suosio lienee taattu.
Silti tuntuu, että kevät jää kesken: emme ole täällä näkemässä, miten haahkanpoikaset kuoriutuvat ja miten koirahaahkat lähtevät pois. Entä miten rupikonnalammen kudun käy. Pihlajan lehdet ovat juuri avautumaisillaan.
Lapset ovat viihtyneet hyvin. Nuorin on osoittanut hämmästyttävää kiinnostusta lintuihin, ja tunnistaa niitä jo monta kymmentä, vaikka mitään lintujen pänttäystä ei ole harrastettu. Vanhimman mieleen jäävät varmaan parhaiten koulukaverit, opettaja ja koulu, ja tietenkin ehkä lintuhoitolan potilaat. Meille aikuisille on ollut hienoa tuntea, että tämä kevät ei livahtanut ohi vaivihkaa, huomaamatta. Kaikkien hienojen luontohavaintohetkien lisäksi saaresta jäävät tietenkin kuitenkin mieleen ne ihmiset, joihin olemme saaneet tutustua.
Huomenaamuna pakkaamme kamamme Eivoriin, joka lähtee 11.15, ja varaudumme aikamoiseen väenpaljouteen, ja ruuhkaan lossilla. Maanantaina edessä on näyttelyn ripustus, ja tiistai-iltana avajaiset klo 18-20 Ava Galleriassa Helsingissä. (joo, vähän täpärälle menee!). Liitän kutsukortin ja lehdistltiedotteen tähän perään sitten kun keksin miten se tehdään. Tervetuloa näyttelyyn!
Varmaan seuraavaksi laitan blogiin kuvia näyttelystä. Aion jatkaa tätä blogin kirjoittamista edelleen, mutten näin säännöllisesti kuin nyt. Yleensä arki on kuitenkin arkea, ja harvoin elämässä on tällaista jaksoa, joka on tarpeeksi pitkä paikalleen asettumiseen, mutta toisaalta sen verran lyhyt että se tekee jokaisesta päivästä merkittävän eikä niitä malta päästää lipumaan ohitse. Kiitokset kaikille blogin lukijoille. Vierailuja on ollut melkein kolme tuhatta. Tämä on ollut hauska kokemus, en olisi ikinä etukäteen uskonut innostuvani näin kovasti.
Haaveissa on päästä palaamaan Utön saarelle pian uudelleen.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: naku
16.05.2010 klo 12:43
Mä aloin jo toissapäivänä lukemaan ja luin samantien kaiken, niin mukavaa oli. Ja nyt sitten vielä nämä viime ryntäilyt. Ihan kuin olis muka vähän pystynyt elämään seesteisyydessä, tai siis ainakin siivellä, kiitos. Se on tämmöisen oikukkaan poikamiehen elo niin joutuisaa, ettei aina oikein ehdi maailmaa miettimään rupikonnan perspektiivistä. Eilisiltana Kaappikello soitteli Larussa. Tykkäsin kovasti.
T. Naku