Maanantaina kokoonnuimme ympäristötaiteilijajoukolla Kivinokkaan pohtimaan tulevaa kesänäyttelyä. Kuraattori Hanna Johanssonin johdolla katselimme teospaikkoja. Hanna keskusteli taiteilijoiden kansa ”ripustuksesta”, siitä mihin työt sopisivat ja miten ne toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Hyvin merkityksestä rikkaille paikoille, joissa on jo valmiiksi paljon kaikkea ei kannata ehkä laittaa niin paljon töitä kuin siinä mielessä ”vapaammille” alueille.
Itselläni on ollut alusta asti ihan selvä paikka mielessä, ja aion pysyä alkuperäisajatuksessani. Maanantaina se oli kylläkin yllättävän pitkän ruohon peitossa. Hmm. Viritän teosta, jossa jäljennän valokuvaamiani Utön rantakallioiden jäkäliä. Näyttelyn avajaiset pidetään 19.6. ja se on avoinna koko kesän aina syyskuun alkuun.
Tiistain pyörimme kotinurkissa. Illalla tarkoituksenamme oli mennä katsomaan miten pitkälle nuijapäät ovat jo kehittyneet kalliolammikoissa, mutta päädyimme rantaan, ja lapset innostuivat kahlailemaan vedessä. Ilta olikin tosi kaunis, lämmin ja tyyni. Meri oli saman värinen kuin taivas, ja horisontti oli täynnä valkeita purjeita. Sinisorsaemo uiskenteli rannan tuntumassa yhden ainoan poikasensa kanssa. Haimme uikkarit, kun vaatteet olivat kertaalleen kastuneet. Ukki soitti että mummu oli vihdoin päässyt leikkaukseen, ja nyt päästään toipumisvaiheeseen.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
4.06.2010 klo 07:11
Kiva, että blogi jatkuu! Airi