Kävin lasten ja mummin kanssa viikonloppuna Mäntyharjulla. Sää oli aika sateinen.
Vesi oli parikymmentä astetta. Tuntui kuitenkin tosi kesäiseltä. Käki kukkui innokkaasti lähellä, ja kuikka huuteli kauempana tyynellä järvenselällä. Kurkkailimme muutamiin matalalla oleviin pönttöihin, ja näimme kirjosiepon hellyttäviä poikasia. Pihan yli pomppi useita sammakoita.
Tein mökin kuistilla kivinokkateostani ja ihmettelin taas jäkälien kauneutta. Kun olen alkanut maalata jäkäliä, huomaan missä kaikkialla niitä todella on. Mummin pihaltakin löytyi monta kiveä, joissa oli kauniin sinertäviä jäkäliä. Ehdin viikonloppuna käydä myös rautakaupassa ja Mäntyharjun kierrätyskeskuksessa, joka on tosi toimiva.
Pojat olivat innoissaan mökin palloista, erityisesti pienin joka potkii kaikkea pyöreää koko ajan joka suuntaan. Kun yritimme pitää poikaa illalla sisällä niin hän keksi ovelan juonen: haluan käydä ulkona pissalla. Ja kun äiti päästi pojan pihapissalle, niin eikö lähtenyt viilettämään tuulispäänä dinosaurusyökkärissä kesäyöhön pallojen perään. Sade ja lukuisat hyttysetkään eivät hidastaneet menoa yhtään. Menin samaan halpaan ainakin viisi kertaa.
Kävin tytön kanssa saunomassa, ja innostuin lyömään löylyä uimareissumme jälkeen useamman kauhallisen. Taisi mennä vähän liikaa, hetken kuluttua tyttö totesi tuohtuneena: ”hei varo nyt vähän, täällä on pienempiäkin.” – Pieni tauko- ”ja vielä oma lapses!”
Viikonlopun aikana tytölle tuli lämpöä ja yskää. Harmittelin, että oliko uinti-innolla osuutta asiaan. Leikimme paljon sisällä, uusi villitys on tehdä barbeille kankaasta pyrstöjä. Merenneitoinnostus siis jatkuu.
Tallennettu aiheeseen Blogi