Monissa suomalaisissa elokuvissa kesäyö on kaunis. Yön valo, tyyni järven pinta, rannassa ehkä nuotio ja vieressä kesäinen niitty, jonka yllä sumu leijailee. Huomaan usein haikailevani kesäyön viettoon, ja aina ne pääsevät vähän livahtamaan ohi. Nyt kävi taas niin, vaikka tämän heinäkuun yöt Mäntyharjulla olivat aivan hämmästyttäviä. Oli niin lämmintä, että nukuimme siskonpedissä kuistilla hyttysikkunat auki ja pelkällä lakanalla. Pari kertaa kävimme yöuinnilla raikastamassa oloa. Hyttysetkin hävisivät johonkin.
Ovat päivätkin olleet erikoisia. Veden lämpökin oli niin korkealla, että en varmaan koskaan ole uinut yhtä lämpimässä vedessä. Mittari näytti jopa 30 astetta, tosin vaaksan syvyydessä. Lapset ottivat ilon irti uiden melkein kymmenen kertaa päivässä. Isoin tekee jo pitkiä sukelluksia.
Fudiksen MM-kisat innoittivat pienimmän kannattamaan Ghanaa, ja esittäytymään lukuisissa peleissä ghanalaisena, vielä silloinkin kun maan taival kisoissa oli jo katkennut.
Olen jättänyt taidehommat nyt kesän ajaksi taustalle. Yritän ideoida uutta, ja syksyn alussa olen mukana Tillyjen yhteisnäyttelyssä Kanneltalossa Helsingissä. Sitten alan miettiä paria tilaustyötä. Muutama taidetäräys vetäistiin kuitenkin hiljaisten mökkipäivien vastapainoksi. Salmelan taidenäyttelykierroksella tosin oli niin hiki että lapsikolmikko päätti oma-aloitteisesti riisuutua ja pulahtaa rannassa uimaan. Siinä oli vähän hankaluuksia selittää, että ehkä se ei kuitenkaan ole soveliasta, kun ollaan näyttelyalueella, (tai mistä minä tiedän?), ja vedessä voi olla vaikka lasinsirua, ja saada lapset ylös karjumatta niin, että muut näyttelyvieraat hämmästelevät. Lapset katsoivat minua ihmeissään, varsinkin kun naapuripihan laiturilla joku poika pulikoi täyttä häkää. Käytiin myös Linkkumyllyssä, jossa oli ympäristötaidenäyttely ja hauska ufonäyttely, joka kiinnosti kovasti viisivuotiasta. Yritän vielä ehtiä Joutsaan katsomaan Haihatusta.
Olemme kuunnelleet kuikan huutoa kesäillassa, ja muutaman kerran se on uskaltautunut lähellekin. Olemme tutkineet pieniä ja isoja sammakoita, ritariperhosen toukkia, metsäsittiäisiä, paarmoja. Yhtenä päivänä komeasarvinen ranskanräätäli istahti ulkosohvalle.
Pienin, nyt jo kolmevuotias, ei aina osaa pitää eläimiä hellästi vaikka muuta väittääkin. Yritti myös talloa paljaalla jalalla valkoapiloissa pörrääviä kimalaisia, mutta toistaiseksi ilman kummankaan osapuolen vaurioita. Mäntyharjulla jokailtaisen pallonpotkinnan lomassa kolmevuotias tokaisi yllättäen eräänä iltana, että mun kaverini Joonas potkaisee usein näin. Tarinat mielikuvituskaveri Joonaksesta ovat jatkuneet ja olemme saaneet kuulla hämmästyttäviä juttuja poikien yhteisistä projekteista. Toinen vakiohahmo on orankilapsi Sampura, joka ilmestyy muutaman kerran päivässä Kallen tilalle ja puhuu orankien kielellä. Hauska seurata kolmevuotiaan mielikuvituksen lentoa!
Kuusivuotiaalla pyörii koulu mielessä jo. Utön ansiosta se on kyllä jo tuttuakin. Puhelimme yhdellä mansikkaretkellä koulusta, että on ekaluokka ja toka, aina yhdeksänteen asti. Sitten jos haluaa, voi pyrkiä lukioon, ja jatkaa koulua vielä kolme vuotta. Joihinkin ammatteihin pitää olla ylioppilas, ennen kuin pääsee jatkamaan opintoja yliopistossa ja toisiin ei. Tyttö haaveilee nyt eläinlääkärin ammatista, jossa pitää se lukiokin käydä. Sanoin, että opettajat ovat käyneet lukion ja Juha on käynyt – ai kun halusi oppia lintutiedettä, tyttö kysyi. No niin. Ja minä olen käynyt, jatkoin – niin kun halusit äidiksi, tyttö totesi tietävänä.
Tyttö on nähnyt yllättäen paljon unia Utöstä ja saaren ihmisistä.
Pyörähdimme eräänä kuumana iltapäivänä Mikkelin Visulahdessa. Sen voin sanoa vinkiksi, että pomppulinna on helteellä kuuma, ja pomppuliukumäessä meinaa nahka palaa. Sen sijaan vesiliukumäki oli lasten mielestä huippuhauska. Olivat tosi ylpeitä laskettuaan sieltä, ja puhuivat siitä pitkään. Mieleeni tuli, miten aloittelevana, lapsettomana toimittajana kirjoitin jotenkin näppärän kyynisen pakinan niistä ihmisistä jotka ravaavat ympäri Suomea huvipuistossa ja muissa kohteissa keräämässä ”virkistyspisteitä” talven varalle. Nyt tällä kokemuksella sävy kaikentietävässä pakinassani olisi ehkä vähän toinen, ja voin kuvitella että muutama pienten lasten äiti ja isä on kuunnellut pakinaani huvittuneena: tyttö tyttö niinpä niin.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
18.08.2010 klo 08:43
Luin rauhassa Mäntyharjun kesämuistot ja kyllä monet niistä naurattivat – osuivat niin kohdalle ja toivat mieleen nuo ihanat kesäpäivät! Airi
Kirjoittanut: Debt Relief
6.10.2010 klo 21:37
Sorry for my bad english. Thank you so much for your good post. Your post helped me in my college assignment, If you can provide me more details please email me.