Vietin maanantaipäivän teoksia ripustaen. Pidämme seitsemän naisen voimin yhteisnäyttelyn Kanneltalossa. Laitoin itse esille Utön peruja olevia akvarellejäni, joita oli jo kevään Avan näyttelyssä. Oli mukava nähdä mitä muut ovat tehneet, ja niistä tuli pitkästä aikaa uutta intoa omaankin tekemiseen.
Ryhmänäyttelyn ripustaminen on parhaimmillaan aika hauskaa! Aluksi kaikki kaivavat teoksensa esiin kuljetuspaketeista, ja sitten aletaan miettiä miten ne sopivat vierekkäin. Töitä pyöritetään tilassa eri seinille, ja vähitellen ne tuntuvat loksahtavan paikoilleen. Päälinjojen hahmotuttua taiteilijat alkavat virittää teoksia seinille. Vatupassit, mittanauhat, narunpätkät ja laudat auttavat etäisyyksien mittaamisessa, välillä pitää peruuttaa kauemmas katsomaan. Sain avarelleilleni korkean päätyseinän ja pääsin keikkumaan melkein katonrajaan henkilönostimen avulla. Konetta oli reteetä käyttää!
On hauskaa, kun muut taiteilijat auttavat ripustamisessa ja pohtivat yhdessä, miten työt tulevat parhaiten esille. Tämän päivän ripustus meni juuri näin rennosti ja hyvällä mielellä, huomenna pidämme avajaiset. Tervetuloa klo 17!
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
30.08.2010 klo 21:40
No mutta kiva juttu ripustuksesta – olisi kiva päästä katsomaan! Airi