Viisivuotias riemuitsi: äiti mä näin kun lehti putosi puusta. Satuin katsomaan sitä juuri sillä hetkellä kun se irtosi!
Vietimme syyskuun viimeistä viikonloppua Mäntyharjulla. Kelit olivat lähes loppukesäiset, koska osa meistä oli pitkin päivää teepaidoissa, joku ilman paitaakin. Grillattiin, savustettiin ja syötiin rannassa.
Nostimme perunat ja mikroskooppisen pienet porkkanat, keräsimme herkkutatteja, saunoimme ja kävimme kastautumassa. Vesi oli 13 asteista. Käänsimme veneen talviteloille ja tyhjensimme huussin. Kuikka huuteli muutaman kerran ja varpuspöllö vihelteli hämärässä. Suruvaippa lenteli pihalla ja rannassa joku sinertävä ukonkorentolaji. Juha ja Iida näkivät sieniretkellään ukkometson ja useita pyitä. Juha ja Kalle kävivät vanhalla majavan pesällä ihmettelemässä millaisia puita majava on saanut kekoonsa tuoduksi. Matkalla Kalle oli osoittanut tien reunassa muutaman metrin korkuista koivutukkikasaa ja sanonut: et tääl asuu toinenkin majava.
Ennen veneen kääntämistä kävimme soutaen keisarinlähteellä maistelemassa lähteen vettä. Lähde on saanut nimensä keisari Aleksanteri I:n mukaan. Keisari on piipahtanut lähteellä runsas 200 vuotta sitten liikkuessaan tarkastusmatkalla Mäntyharjulla. Vähänpä olisi keisari voinut aavistaa, että parisataa vuotta myöhemmin lähteen reunalla kaikuu kahden pojan railakas Pokemon- laulu, joka loppuu pienemmän fanin voimaperäiseen huutoon: ”Picachu, tee tandevoor!” (mitä se sitten tarkoittaneekaan!)
Tallennettu aiheeseen Blogi