Tänä aamuna jalkavaivainen kettu pujahti pihan poikki, eilen pihalla hiippaili siili.
Ensimmäinen työviikko on takana. Juhalle osui työreissu tähän viikkoon, joten meno on ollut välillä vauhdikasta ja aamulla on pitänyt patistaa lapsia ulos ovesta. Torstain vanhempainillassa selvisi mm. että Kalle askartelee kerhossa innolla, tosin oli viimeksi liimannut askarteluteoksensa kerhon pöytäliinaan, kun paperia ei ollut tarpeeksi lähellä inspiraation iskiessä. Toiset vanhemmat ihmettelivät, mitä ihmettä ne Pokemonit ovat. Pokemonvimma on ilmeisesti vähitellen levinnyt pienempiinkin kerholaisiin.
Olen saanut aika hyvin palautettua työrutiineja, yllättävän nopeasti mieleen muistuvat äänenkäsittelytaidot ja muut kommervenkit. Ensimmäinen haastattelureissu meni kyllä vähän kesäterässä. Puut suhisivat tuulenpuuskissa, rekka-autot peruuttivat juuri siihen kohtaan, jossa juttua tehtiin, välillä yliäänitin ja välillä aliäänitin, kuulokkeista hilseili jotain päällystä tukkaani. Olo oli juuri semmoinen, kun kotiäiti lähtee jutuntekoon.
Radiouraani mahtuu kyllä kommelluksia menneinäkin aikoina. Yksi pohjanoteerauksista oli, kun menin Mäntyharjulle tutkimaan majavan pesää 90- luvun alussa. Matkustin junalla Mäntyharjulle, köpötimme Helkan kanssa rantaan ja hyppäsin ojan yli. Pääsin melkein vastarannalle, mutta en ihan, vaan lensin ojaan selälleni, nauhuri kastui ja lakkasi toimimasta. Haastattelu jäi tekemättä, jouduin lopulta lainaamaan haastateltavaltani kuivat vaatteetkin ja lähdin niine hyvineni takaisin Helsinkiin.
Toisen kerran Herää Suomi- lähetyksessä, joka tuli aamulla klo 4.30- 6.00, väsymyksen aste oli sellainen, että soitin Jamppa Tuomisen kappaleen väärällä nopeudella siis liian hitaasti, enkä huomannut mitään koko aikana.
Ehkä kaikkein legendaarisin mokistani tapahtui Puhelinlangat laulaa -lähetyksessä 90- luvun alussa. Soittaja oli Lemmenjoelta, ja kyselin nuorena toimittajana jotenkin leikkisästi, että onkos Teihin se kultakuume iskenyt. Soittaja vastasi yhtä leikkisästi että löysinhän minä oman kultahippuseni aikanaan ja tuossa se on sohvan nurkassa, tarkoittaen siis aviomiestään. En ehtinyt miettiä soittajan sanoja vaan kyselin heti perään, että oliko hippu suurikin. No, jotain 90 kiloa, vastasi soittaja. Tähän jatkoin vielä: oho, 90 kiloa, oliko se kaikki yhdessä kasassa? Tässä vaiheessa juontajakollegaani nauratti niin kovasti, että hän putosi tuolilta.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
11.10.2010 klo 12:23
Nyt on pakko kommentoida, mokat ovat tosi hauskoja – jälkeenpäin…Taitaa kohta tulla karhujuttujakin. toivoo Airi
Kirjoittanut: Tuuli P.
14.10.2010 klo 05:53
Hei, kiva kombinaatio sulla: biologia taide ja radiotoimittaminen. Oon aina tykännyt tyylistäsi tehdä ohjelmia. Itsellänikin on vähän samat kiinnostuksen kohteet paitsi minkäänsortin esiintyminen.
Mukavaa syksyä!