Kävimme neljän aikaan viisivuotiaan kanssa kuvausreissulla iltapäivävalossa. Päämme yli lensi matalalla merikotka. Kahlailimme lehdissä, tutkimme uimarannalla rakkolevävallin antimia, ja poika kuvasi oranssia köydenpätkää tarmokkaasti. Ohessa mielestäni paras otos. 
Kävin tänään Kaapelilla katsomassa Pentti Sammallahden näyttelyn (http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/). Olen samaa mieltä näyttelytekstin kanssa, että Sammallahden valokuvat vievät katsojan arkikokemuksen tuolle puolen. Maailma näyttäytyy jotenkin unenomaisena. Oli hauskaa kierrellä näyttelyssä rauhassa, kurkistella valokuvien kautta vanhaan Helsinkiin, Paanajärvelle, Irlantiin, moniin saaristomaisemiin. Pääsin kokeilemaan myös itselleni ihan uutta näyttelyyn tutustumistekniikkaa, kännykkäesittelyjä teoksista. Kuuntelin esittelyt viidestä valokuvasta taiteilijan itsensä kertomana.
Pyöritän edelleen sitkeästi kirpparipöytäämme Larun Oranssitorilla. On hauska käydä parin päivän välein viemässä uusia tavaroita myyntiin ja katsastamassa myyntipöytää. Puuhasta tulee vähän mieleen lasten muistileikki, jossa pitää yrittää muistaa, olivatko kaikki esineet viimeksikin pöydällä, vai puuttuuko jotain. Tänään oli hävinnyt vanha pöytälamppu ja mikkihiirimuki.
Tytön synttärit keskiviikkona sujuivat hienosti. Ekaluokkalaiset tytöt ovat suloisia! Menokin oli melko rauhallista, ainakin hallittavaa. Tytöt innostuivat pantomiimista, nukketeatterista, gorillan nenän laittamisesta ja aarteen etsinnästä. Illalla olo oli niin sanotusti väsynyt mutta onnellinen. Sen sijaan se on nyt viimeistään uskottava, että nykylapset eivät syö kakkuja. Kakkukeisarista tilaamani 16- hengen prinsessakakusta jäi melkein puolet jäljelle.
Tallennettu aiheeseen Blogi