Mikä aamu. Joskus Lauttasaarikin on niin kaunis, että hämmästyttää. Saimme Juhan kanssa järkättyä työt niin, että kävimme aamupäiväretkellä lähirannassa aamukahvien kanssa. Muistissa oli se paha nuijaus viikko sitten kun Larun sillalla näkyi miten koko meri höyrysi ennen jäätymistä. Silloin olisi pitänyt kääntyä takaisin, mutta työt kutsuivat, Pasila veti puoleensa ja hieno merisumu jäi kokematta.
Hain tytön iltapäivällä koulusta ja lähdimme yhdessä kampaajalle. Taisin olla itse ekaa kertaa viiteen vuoteen muualla kuin kotikampaamossa, ja kyllä tulimmekin hehkeinä ulos. Muistelimme yhdessä, miten keskimmäinen ei muutama vuosi sitten olisi millään suostunut tukanpesuun. Ei millään. Poika ilmoitti asiaa mietittyään aikovansa muuttaa itse asiassa Sveitsiin isona. Ihmettelin asiaa, joten hän jatkoi, että Sveitsi on hänen tietämämänsä mukaan maa, jossa ei koskaan pestä hiuksia. Rohkenin epäillä tiedon todenperäisyyttä, mutta poika pysyi kannassaan.
Kampaajan jälkeen kävelimme keskikaupungille päin. Oli hauskaa katsella talvista kaupunkia seitsemänvuotiaan silmin.
Esittelin tytölle Temppeliaukion kirkon kauneutta, mutta tyttö pysyi hiljaa, ja totesi diplomaattisesti vähän myöhemmin että olihan se tavallaan ihan hieno, mutta hän ei oikein tykkää kallion ja betonin yhdistämisestä, ja itse asiassa hän luulee, ettei kallio pidä siitä että sitä louhitaan. Hmm. Kirkon kulmalta löytyi hieno sarja jääpuikkoja, jotka muistuttivat Narnian valkean velhon kruunua. Kun kerroin että emme voi kantaa niitä mukanamme, tyttö rakensi lumesta kadunkulmaan koko velhon, laittoi sille kruunun päähän, ja halasi vielä lähtijäisiksi. Luonnontieteellisen keskusmuseon kohdalla tyttö riemastui kun yksi ulkovaloista oli jäänyt lumen peittoon, ja hohti sieltä hangen sisältä.
Kävimme katsomassa Stokkan jouluikkunaa, ja kokeilemassa kirpparilta löytyneitä luistimia Rautatieaseman luistinkentällä. Jaksoimme pyllähdellä kokonaisen tunnin! Puolet luisteluilosta Rautatieasemalla on kyllä siinä, että paikalla on – ainakin niinä muutamina kertoina, kun olemme siellä käyneet – ollut turisteja, joiden ensikosketusta jäähän on hauska seurata. Ja sitten yleensä luistelemassa on myös muutama huipputaitava piruetin tekijä, joiden menoa voi ihailla.
Tallennettu aiheeseen Blogi