Helsingin lumimäärä on hämmästyttävä. Kadun reunojen kinokset ovat niin korkeat, että aina ei sisään jääneitä autoja edes huomaa. Kotipihan reunaan aurattu lumikasa on niin korkea, että ylettyy jo pyöräkatoksen reunaan. Kohta voisimme laskea ikkunoista pyllymäkeä ulos, jos vielä vähän virittäisi kasaa. Ruokinnalla käy yksinäisen peipon lisäksi tiaisia, varpusia, ja viherpeippoja. Koirasmustarastas piilottelee talomme saunan terassin alla.
Hangen jäljistä voi myös tutkia mitä eläimiä Larun rannassa liikkuu. Muutamat aika yllättävätkin jäljet ovat tulleet vastaan.
Pulkka on näppärä väline kauppakassien ja väsyneiden lasten kuljetteluun. Aikuiset harmittelevat lumen tuloa, mutta pihan lapsilla on niin hauskaa, etten meinaa raaskia komentaa edes illalla sisään. Tällä viikolla on sirkuskoulukin saanut väistyä lumihommien tieltä. Olin itse kyllä taas torstaintunnilla, ja se on tosi hauskaa. Nyt opin taaksepäin hyljekuperkeikan, yhden käden kärrynpyörän ja alan jo päästä kankaitakin ylös, jossei vaan kädet liukuis. Pitäisi yrittää laittaa jotain tosi karheaa päälle ensi viikolla. Ja toivoisin joululahjaksi lisää käsilihaksia.
Taiderintamalla on ollut hiljaista viimeaikoina. Muutaman tilaustyön lisäksi en ole tehnyt oikein mitään. Olen käynyt muutamassa taidekokouksessa, kiertänyt joitain näyttelyitä. Parhaillaan pohdin, osallistunko pariin yhteisnäyttelyyn. Mielialat vähän vaihtelevat aina välillä. olen jo tottunut siihen että näitä tällaisia kausia tulee välillä. Nyt viimeaikoina olen huomannut pohtivani hyvin kriittisesti esim ympäristötaidetta, myös tietenkin omaani. Olen nähnyt niin harvoja tosihienoja töitä, joiden olemassaolo siinä paikassa on perusteltua. Lauttasaaren rannassa näin muutama vuosi sitten teoksen, joka oli kuin soittorasia, jota mereltä tuleva tuuli hiljaa soitteli. Se oli tosi hieno! Toisaalta monet metelöivät, repsottavat teokset ovat ärsyttäneet matkan varrella, puhumattakaan sellaisista, joista jää pitkäaikaisia jälkiä, kuten Larun rantakallioihin hakatut pienet norsut, jotka raivostuttavat vielä vuosikymmeniä!
Nettisivujen kautta tulee yllättäviä yhteydenottoja. Olen saanut muutaman hauskan taulunostotarjouksen ihmisiltä, jotka ovat käyneet näyttelyissä, ja palaavat nyt myöhemmin asiaan. Yhteydenottoja tulee joskus hämmästyttävästi eri puolilta maailmaa. Jotkut ovat sellaisia, että pääset taidekatalogiimme/kirjaamme maksamalla tietyn maksun, ja joskus tulee myös näyttelytarjouksia. Olo on vähän ristiriitainen, kun toisaalta olen kovasti toivonut kansainvälisiäkin kontakteja, mutta toisaalta on tosi vaikea tietää minkälaisista kontakteista on kyse, että onko projekti pelkkää hyväuskoisten taiteilijoiden rahastusta. Toistaiseksi olen ollut sen verran passiivinen sekä itse tekemisen että kontaktien suhteen, etten ole tarttunut mihinkään syöttiin. Toisaalta taiteilijaesittely argentiinalaisessa taidekatalogissa? Hmm?
Tallennettu aiheeseen Blogi