Kävin tänään Seurasaaren lahdella jututtamassa jäätutkijaa. Oli hauska odotella tutkijaa, katsella ohi kulkevia ihmisiä ja miettiä miltä kunnon jäätutkija näyttää. Onko hänellä lumenvalkoinen takki, turkoosin ikijään väriset housut tai harmaansininen, sulavan merenjään värinen hattu? Tutkijalla oli normifarkut, ruskeat maiharit, turkistakki ja peililasit.
Hän kertoili hämmästyttäviä asioita jäästä. Järven jää on vähän kuin lasia, mutta meren jäässä on elämää. Suolataskuissa on jopa ravintoketjuja: keskellä talveakin mikroskooppisen pienet eläimet saalistavat toisiaan. Olosuhteet ja tapahtumat jääpeitteessä vaikuttivat niin monimutkaisilta, että on pakko myöntää, että putosin jossain vaiheessa hetkeksi kärryiltä. Täytyy miettiä, miten tarjoilen homman kuulijoille.
Puhuimme myös pingviineistä, ja jäätutkijan reissusta Antarktikselle. Kuulemma pingviinit ovat tosi luottavaisia, ja olettavat, että tutkijajoukko väistää, kun ne marssivat ohi. Luontoleffoista ei ikinä käy ilmi se, että pingviinit haisevat – ihan kuin kanalassa.
Minulla on kummallinen ongelma pingviinisanan kanssa. Jostain syystä meinaan aina kirjoittaa sen muotoon pigviini. Vuosia sitten, kun käänsimme Juhan kanssa kirjaa pingviineistä suomeksi, olin järjestelmällisesti kirjoittanut joka ainoa kerta sanan muodossa pigviini – sadan sivun verran, ja myös otsikossa! Ihan loppumetreillä ennen käännöksen luovuttamista Juha huomautti asiasta. Vielä siinäkin vaiheessa väitin kivenkovaan vastaan, että sana kirjoitetaan niin.
Maalausrintamallakin olen vähän suunnitellut tulevia. Olen sopinut vieväni teoksiani keväällä keramiikkapaja Pikkutylliin Utössä. Lisäksi pidän pienen näyttelyn pääsiäisestä lähtien Somerolla Härkälän kartanossa. Maaliskuussa aion osallistua teosvälitykseen Kaapelille.
Tallennettu aiheeseen Blogi