Olin sopinut haastattelun Espooseen Laajalahden rantaan luontotalo Villa Elfvikin pihalle. Aina ei voi arvata, mikä on hyvä jutuntekopaikka. Elfvik oli aika hankala. Autojen äänet kuuluivat selvästi, jollei pysytellyt puiden siimeksessä, vähän väliä yli lensi lentokoneita, joiden äänet ovat erityisen hankalia jutun teossa – vastauksia ei voi kovin helposti leikata keskeltä poikki, jos taustalla kuuluu lentokoneen ääni. Muuten kuulostaa siltä kuin kone olisi yllättäen pudonnut. Lisäksi paikka oli täynnä iloisesti hihkuvia luontokoululaisia. Hieno homma sinänsä, mutta vähän väliä jouduin keskeyttämään haastattelun, kun jostain metsän siimeksestä paikalle pomppi pupuja matkiva ryhmä kaksivuotiaita, tai iloisesti karjuvia eväsretkeläisiä.
Iltapäivällä ajoin materiaalin koneelle, ja aloin työstää sitä. Ajattelin, että toisinaan radio-ohjelman teko on vähän niin kuin kuvanveistoa. Varsinainen juttu, ydin pelkistyy ja kuoriutuu sieltä sisältä vähitellen useammalla kuuntelulla ja rönsyjen karsimisella.
Eilen vein töitä Kaapelin teosvälitykseen. Akvarellini näyttivät vähän ujoilta isossa tilassa. Oli hauska nähdä tuttuja taiteilijoita, ja aion mennä viikonloppuna katsomaan mitä kaikkea on tarjolla.
Tallennettu aiheeseen Blogi