Kevät tuntuu jo. Muutama ilta sitten olimme pulkkamäessä hienon sumuisena iltana kolmen mustarastaan konsertoidessa.
On hienoa herätä aurinkoisiin aamuihin. Yläkerran naapurin lapsetkin ovat varmaan kevätvireessä, koska kahden hengen delegaatio (3- ja 5-vuotias) on käynyt joka aamu tällä viikolla klo 8.00 hakemassa koululaistamme ulos pieneksi hetkeksi. Delegaatio ehtii ilmeisesti ennen vanhempia valmiiksi, ja ajattelee toiveikkaasti, että sen puolentoista minuutin aikana kun heidän vanhempansa pukevat ja kipittävät ulos ennen kerhoon lähtöä, ehtisi virittää pienet pihaleikit. Me yhdeksältä menijät olemme vielä siinä vaiheessa yöpuvuissa aamiaispöydässä, ja meitä kyllä vähän naurattavat joka-aamuiset tomerat ovikellon soittajat toiveikkaine ilmeineen. Juhan mielestä muuta herätyskelloa ei enää tarvita.
Viime päivinä olen saanut kokea millaista radiotoimittajan työ on parhaimmillaan. Tiistaina pääsin jututtamaan arkkitehti professori Juhani Pallasmaata eläinten arkkitehtuurista, ja tapaamisen tunnelma ja ajatukset jäivät mieleeni koko päiväksi.
Iltapäivällä jututin lintututkija Esa Lehikoista suomalaisen lintututkimuksen historiasta Turun Akatemian aikaan 1640¬–1827. Oli hauska lukea vanhoja väitöskirjoja, ja niiden korulauseita. Varhaisimmissa myytit ja havainnot sekoittuvat jännäksi keitokseksi. Eilen aamupäivällä kävin Mauri Rautkarin luona katselemassa hänen vanhoja valokuviaan ja kuuntelemassa tarinoita niiden synnystä. Erityisen hämmentäviä olivat kertomukset vierailuista WWF:n lähettiläänä ympäri maailmaa, esim. kuukauden kestänyt vierailu Brasilian sademetsässä Kayapo-heimon luona.
Helsingin edustan ohenevilla jäillä näkyy jatkuvasti pilkkijöitä. Hahmot näyttävät kauempaa katsottuna jotenkin epätodellisilta istuessaan liikkumattomina hohtavan lumikentän keskellä. Ihan kuin joku outo eläinlaji, joka on levittäytynyt rantajäille. Joka kevät ihmettelen sitä, miten pilkkijät voivat tietää kauanko jää kantaa, eivätkä ilmeisesti kaikki tiedä.
Myin lopulta Taidemaalariliiton Teosvälityksestä viisi työtä (!), ja sain taas uutta maalausintoa.
Tässä vielä se lupaamani mainos veljeni hienosta kirjasta, jota en viimeksi onnistunut saamaan siirretyksi. Veljellä on huomenna synttärit, ja aion pitää siellä puheen. Sehän on tietenkin jokaisen pikkuveljen toive, että isosisko muistelee noloja tapauksia lapsuudesta kaikkien kavereiden kuullen. Täältä pesee! 
Tallennettu aiheeseen Blogi