Tämän päivän hauskin juttu on ollut katsella keskimmäisen pojan kuvaushommia. Poika on innostunut kamerastaan, ja kuvaa kaikkea: muroja, kaakaomukia, vastustelevia sisaruksia, pikkukakkosta. Lintukuvauskin innostaa, mutta turhauttaakin. Yritin sanoa, että ehkä lentävien pikkulintujen kuvaaminen ei ole se, mistä kannattaa aloittaa. Digiaikaan holtiton kuvien räiskiminenkin on mahdollista. Se on kyllä hauskaa, että tuloksen voi heti tarkistaa. Sellaiset asiat kuin että onko kuva tarkka, eivät näytä kyllä paljonkaan kiinnostavan kuvaajaa.
Juha on virittänyt piilokojun koulun piharuokinnan luo. Markkinoin sitä isommille lapsille kertomalla, että piilokojukuvaus on tosi hauskaa, kun siellä voi juoda kaakaota, ja lukea välillä Aku Ankkojakin. Molemmat innostuivatkin lounaan jälkeen kojuun, ja ilmoittivat, että aikuisia ei mahdu mukaan. Tuntia myöhemmin näin piilokuvaajat kylän raitilla. Kuulemma kaakaomukit kaatuivat, yhtään kuvaa ei tullut, mutta hauskaa oli.
Kävin kävelyllä eteläkärjessä pitkästä aikaan itsekseni. Ihailin aaltoja, vaahtopäitä, harmaata ja vihreää. Haahkalautat näyttivät jänniltä aallokossa. Isot aallot vyöryivät niiden päälle, ja haahkat pulpahtelivat kuin pullon korkit pintaan aallon jälkeen. Harmittaakohan niitä yhtään kurjassa kelissä? Eteläkärjessä näin kymmenkunta naurulokkia, tuulihaukan, ja jonkun pöllön. Muita kevään uusia lajeja itselleni olivat järripeippo, västäräkki, rautiainen, punakylkirastas, räkättirastas ja sepelkyyhky. Juhan ollessa piilokojussa edustalle laskeutui sepelrastas.
Tallennettu aiheeseen Blogi