Olen maalannut viikon aikana muutamia nopeita akvarelleja, joita ajattelen jättää Pikku Tylliin myyntiin, kun lähdemme. Eilen Juha järjesti kuitenkin pientä taulukauppaa hotellilla, ja myin kolme työtä.
Muistan hyvin, kun isäni osti aikanaan Suomenlinnasta öljyvärimaalauksen. Kuva esittää rehevää jokea, jonka toisesta päästä kuultaa valo. En aikuisena ole pitänyt kovin paljoa sen vihreistä sävyistä, mutta kylläkin sen salaperäisestä tunnelmasta. Muistan lapsenakin, että en ollut kovin varma ostoksesta, ja harmittelin teoksen mielestäni korkeaa hintaa. Toisaalta olin ylpeä, kun kannoimme sitä kotiin. Aina kun näen työn, ajattelen sen ostohetkeä, ja mietin, miksi juuri se työ innosti isän ostopäätökseen.
Utön saari on tänään täynnä lintuja. Keittiön ikkuna toimii piilokojuna, ja jo aamusta pihalla on kymmenittäin ruokailijoita. Olen joskus kokenut vastaavaa Lågskärin lintuasemalla, kun saari oli punarintoja täynnä. Muistan miettineeni, miten paljon pieniä sydämiä sykkikään katajien suojissa. Miltä sumuinen saari näyttäisikään jollain lämpökameralla kuvattuna.
Etupihallamme on ollut tänään useita kymmeniä peippoja, lähinnä koiraita. Tänään naaraiden määrä tuntuu vähän kasvaneen. Tänään olemme ihastelleet erityisesti pulmusparvea. Parvessa oli ainakin 70 lintua. Ne ovat hämmästyttävän kauniita. Lisäksi pijhalla kävi päivän mittaan kiuruja, punarintoja, järripeippoja, mustarastaita, keltasirkkuja, talitiaisia, urpiaisia, lapinsirkku sekä vuorihemppo. Vesipisaraisen lasin läpi kuvaaminen ei oikein onnistunut.
Aamupäivällä teimme vähän hommiakin. Hotellin omistaja on antanut lapsille tehtäväksi kerätä vanhoja nauloja. Homma eteni aika mallikkaasti tihkusateessa muutaman vartin verran.
Iltapäivällä pihalle ilmaantui kesyn oloinen punarinta. Se antoi rauhassa kuvata, eikä pelästynyt oven avaamista. Jostain syystä ajattelen aina kesyn punarinnan nähdessäni englantilaista puutarhaa, ja vanhaa harmaahapsista mummoa, joka siemailee puutarhatuolissaan teetä ja heittelee pullanmuruja pihan punarinnoille.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Elina Koskimies
5.04.2011 klo 10:43
Täällä paritalolla oli eilen valtavasti mustarastaita, joitakin muitakin rastaita, ja punarintoja. Varmaankin muitakin, joita valitettavasti en tunne, peippoja ei ollenkaan niin runsaasti kuin siellä rivareilla näkyi. Ihmettelin vaan mustarastaiden muhkeutta, terhakkuutta ja pelottomuutta. Ne vaan näytti niin suurilta ja pyöreiltä, ja silti innokkailta etsimäänl isää ruokaa maasta ja talven talipalloista. Meidän rasvapötkö vaan ei ole tehnyt kauppaansa odotetulla tavalla kenellekään. Taidan laittaa loput talipallot tarjolle!