Nuorin on kertonut koko päivän hurjaa tositarinaa saarella asuvasta ihmisiä suuremmasta madosta, joka piileskelee päiväsaikaan kaivoissa ja lähtee hämärän tullen liikkeelle. Se on väritykseltään lähinnä sininen, mutta toisinaan myös hämäävän läpinäkyvä. Merikotka yritti napata sitä kerran saaliikseen, mutta kun mato huitaisi hännällään, kotka pakeni. Madon ruokavalio on onneksi kivipainotteinen, se maistoi kuulemma kerran haahkanpoikasta, mutta ei pitänyt mausta. Toisaalta se saattaa olla vaarallinen myös ihmisille. Juttu on jatkunut pitkin päivää, ja madon olemus muuttunut yhä hurjemmaksi. Välillä kävimme Leevi-koiran kanssa kävelyllä ja nauratti, kun molemmat, Leevi ja Kalle, pullistelivat vuorotellen sillä, miten painavia keppejä jaksavat kantaa.
On ollut jännää muistella mitä kohteita viime keväänä kuvailin, ja miten tänä keväänä kiinnostuksen kohteeni ovat vaihtuneet. Esimerkiksi luotsikuttereita kuvailin innolla viimeksi, nyt en juurikaan. Pyöreät kivetkin ovat saaneet olla rauhassa. Huomenna yritän kuitenkin lähteä kuvaamaan kestosuosikkejani haahkoja. Jos nyt vaan hillittömältä madolta uskallan.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
7.04.2011 klo 18:30
Voi miten jännittävää siellä on! Onkohan se mato joskus tulossa Helsinkiin ja mahtuuko se Eyvor-laivaan? Lemmikki olisi kyllä kiva, kumma kun ei ne vanhemmat oikein sitä ymmärrä.
Miettii Airi