Olin tänään serkkuni Saara Cantellin väitöskaronkassa. Väitöskirja on nimeltään Timantiksi tiivistetty – dramaturgia ja kerronnalliset keinot lyhyessä fiktiivisessä lyhytelokuvassa. Itse työ on minulta vielä lukematta, mutta aihe on mielenkiintoinen. Usein lyhytelokuva mielletään vain harjoitustyöksi tai käyntikortiksi pitkää elokuvaa varten. Saara kertoo, että lyhytelokuvien ohjaajana on välillä tuntunut, että hänen tarjoamiaan runoja luetaan romaanin kriteerein tai sadan metrin juoksuun valmistautumiseen tarjotaan maratonille sopivaa nestetankkausta. Etsiessään vastausta lyhytelokuvan lumouksen arvoitukseen Cantell pohtii, mitä lyhytelokuva tekee erityisen hyvin lyhyytensä vuoksi – ei siitä huolimatta.
Väitöskaronkka oli tunnelmaltaan lämmin ja ihana, ilta kaunis. Onnea Saara!
Tallennettu aiheeseen Blogi