Kävin aamupäivällä tutkija Kaarina Kauhalan kanssa mäyrän pesällä Turun Ruissalossa. Oli jännä ajatella, että siellä maan uumenissa saattaa tuhista unessa mäyräklaani ja vaikka muutama viirunaamainen mäyränpentukin. Yhden kolon suulla näkyi kevätsiivouksen merkkejä. Mäyrät olivat kuskanneet kuivaa kariketta ja lehtiä pesästä ulos ja vieneet uutta tilalle. Naapurin mukaan hiekkatie oli ollut aivan vihreänä, kun mäyrät olivat kuljettaneet pesäntäytettä. Junamatkalla Turkuun lueskelin englantilaisesta mäyräkirjasta, että mäyrien pesät voivat olla siellä jopa vuosisatoja vanhoja. Löysimme metsästä myös mäyrien vessan, jossa mäyrät olivat käyneet kakkimassa siististi kukin omaan koloonsa. Kakan koostumuksesta mäyrätutkija päätteli että pääravintona ovat sillä alueella kastemadot.
Paluumatkalla hyppäsin junasta pois Kirkkonummella ja pääsin seuraamaan lehtopöllötutkimusta Siuntiossa tutkija Patrik Karellin johdolla. Kävimme usealla pesällä, mutta kuuluisa ja armoton Murphyn laki astui peliin, emmekä onnistuneet saamaan yhtään emoa kiinni. Juttelimme kuitenkin Karellin tutkimuksesta, jossa on havaittu lehtopöllöjen värityksen muuttuneen. Yhä useampi lehtopöllö on ruskea nykyään kun taas 70- luvulla ruskeita oli vain 30 prosenttia. Vaikka lehtopöllöjen pesimätulos näyttääkin tänä keväänä huonolta, useassa pesässä oli kuitenkin poikasia. Niiden väritystä ei kuitenkaan voida vielä arvioida, vaan vasta juuri ennen kuin ne jättävät pesän.
Tallennettu aiheeseen Blogi