To 26.5.

Pääsin viikon aikana käymään Inkoon Sommarön saarella, jossa sama miesjoukko on viettänyt kesäisiä viikkoja Arktikaa seuraten jo 45 vuoden ajan. Jutut olivat hauskoja. Oli jännä kuulla miten he olivat koululaisina ensimmäisen kerran tulleet saarelle, ja miten arktikainnostus oli jäänyt päälle. Koulutunneilla talvella pojat olivat kuivaharjoitelleet lintuparvien laskemista niin, että yksi on piirtänyt paperille erilaisia pistejoukkoja, ja näyttänyt sitä opettajan silmän välttäessä toisille, jotka olivat yrittäneet arvioida lukumääriä. Retken bonuksena näimme erikoisen itäisen mustaleppälinnun, jonka alalajista ei saatu tarkkaa selvää. Tällaista lintua ei kuitenkaan ole aiemmin Suomessa havaittu.
Tänään tytöllä oli katastrofipäivä kun pikkuveli söi karkkikätköstä karkin, jonka luokkakaveri oli tuonut ulkomailta. Kauhea itku. Västäräkin pesäkin siirrettiin autosta pois kiireellä ennen kuin se ehtii munia. Lapsia harmitti. Viritimme pöntön pihalle, ja toivomme, että se löytäisi pesärakennelmansa sieltä, mutta ei taida olla kovin todennäköistä.
Tyttö on yrittänyt huolehtia pihan pyrstöttömästä variksenpojasta, västäräkin pesästä, kotiloista, etanoista ja kastemadosta. Lopulta anoppi heltyi tytön lemmikintarpeeseen ja olivat käyneet ostamassa hamsterin. Ajattelin että hamsteri menisi mummulaan, mutta nyt se yllättäen asuu meillä, ainakin toistaiseksi. Sen nimi on Suvi. Emme ole oikein vielä tutustuneet.
Keskimmäinen poika oli leikkinyt tänään pihalla kaverin kanssa sellaista leikkiä että laitetaan lippis täyteen hiekkaa, ja sitten päähän. Just!
Saatiin Juhan Utö-kirja vihdoin painosta käteen. Aika jännää! Julkistamistilaisuus on maanantaina Maahengessä. Ohessa Maahengen lehdistötiedote:
Ut√∂ ‚Äď syksy ja kev√§t ulkosaaressa
‚ÄĚUt√∂ plus nelj√§, tuuli yhdeks√§n metri√§ lounaasta, tihkusadetta, n√§kyvyytt√§ kymmenen kilometri√§.‚ÄĚ Ut√∂ on monelle tuttu meris√§√§st√§. Suomen etel√§isimm√§ss√§ asutussa majakka- ja luotsisaaressa s√§√§t√§ ja vuodenaikojen vaihtumista p√§√§see seuraamaan aitiopaikalta. Tyynt√§ aamua voi seurata myrskyis√§ ilta.
Utö ja sen lähisaaret ovat olleet kalastajien, metsästäjien ja merenkävijöiden tukikohtia jo vuosisatojen ajan. Saaren länsipuolen meriväylää pitkin suomalaiset ovat seilanneet maailmalle ja ulkomaan kauppamiehet Suomeen. Haaksirikot ja merenkulkuun liittyvät tarinat kuuluvat saaren historiaan.
Varuskunnan lähdettyä saarelta vuonna 2005 Utöstä on tullut lintuharrastajien uusi paratiisikohde. Luontoharrastajalle ja valokuvaajalle Utö on ehtymätön aarreaitta. Jonakin kevätaamuna saaressa on satoja haahkoja ja punarintoja, syksyllä useita sarvipöllöjä. Minä hetkenä tahansa eteen voi lennähtää lintu, jota aiemmin ei ole tavattu Suomessa.
Radio Suomen Luontoillasta tuttu lintutietäjä Juha Laaksonen muutti perheineen saareen asumaan syksystä kevääseen. Hän seuraa Utön saarella lintujen syys- ja kevätmuuton vaiheita ja seuraa saarelaisten elämänmenoa ja kertoo välähdyksiä Utön historiasta. Viisihenkisen lapsiperheen näkökulma tuo tapahtumiin hauskoja sattumuksia ja tekee luontoharrastuksesta elämänmakuisen seikkailun. Kirja ei ole vain lintukirja, vaan sen upeissa kuvissa ja Laaksosen leppoisissa päiväkirjamerkinnöissä esiintyvät linnustomme harvinaisimpien ja näyttävimpien lintujen lisäksi tasavertaisesti Utön henkeäsalpaavat maisemat ja luonto kaikessa monipuolisuudessaan.
Juha Laaksonen: Ut√∂ ‚Äď syksy ja kev√§t ulkosaaressa‚Ä®ISBN 978-952-5870-27-5‚Ä®Ulkoasu: Jyrki Heimonen‚Ä®264 sivua / Sidottu / Koko: 230 x 260 mm / YKL 75.71; 58.12; 56.9 / Hinta 45 ‚ā¨‚Ä®Maahenki 2011

Ei kommentteja

Tallennettu aiheeseen Blogi

Kommentit




Kommentti:

Huom. Kommenttisi menee tarkastusjonoon ennen julkaisua.