Pääsimme aamupäivällä koululaisten kanssa Västra Uddenin sotilasalueelle katsomaan aaltoja. Kaikki bunkkerin reunalla seisseet kastuivat läpimäriksi, mutta se ei tahtia haitannut. Lounaistuuli puhalsi 20 metriä sekunnissa, puuskissa 25.
Tein iltapäivällä myrskyretken eteläkärkeen. Meri vaahtosi ja kuohui. Siellä täällä kohosi vesipatsaita kuin ajastetuista suihkulähteistä. Muutamat horisontissa olivat valtavia. Yritin taltioida kuviin hienoa vihreää sävyä, joita aalloissa toisinaan näkee. Aaltojen kuvaaminen on hauskaa hommaa, mutta yllättävän hankalaa. Monimetrisetkin aallot tuntuvat kuvissa kutistuvan pieniksi. Jos menee liian lähelle kastuu varmasti, ja jos menee vielä lähemmäksi luisuu aaltojen mukana mereen. Päivän kuvauksissa linssi tuli moneen otteeseen suolavedellä kuorrutettua. Pyyhin ja nuolin sitä puhtaaksi. Olen luullut, että jälkimmäinen on kaikkien kuvaajien käyttämä kikka. No, eipä taida olla. Kikka onkin ilmeisesti omani, ja hämmästytti ympärillä olevia. Juha kertoi, että joskus hiekkarannoilla tai aavikoilla lintuharrastajat saattavat nuolaista kiikarin linssejä ennen kuin putsaavat ne asianmukaisella kankaalla. Näin hiekansirut eivät naarmuta optiikkaa.
Brita ja Vili toivat illalla Iidan nimppareiden kunniaksi yllätyslahjaksi keksejä ja puutarhahanskat. Myrsky nostatti veden Juhan piilokojuun. Sisällä olisi tarvinnut pelastautumispukua. Toisaalta vaikka lintuja ei olisi ollut kojun edustalla, niin sisätiloissakin olisi ollut tutkittavaa. Rakkolevää, katkoja ja simpukoita oli sisällä sen verran paljon.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Elina Koskimies
15.09.2011 klo 11:26
onnistuit vihreissä!