Koululaiset pelasivat aamupäivällä pesistä ja fudista. Homma näytti hauskalta ja onnistui hämmästyttävän hyvin siihen nähden, että pelaajat olivat monenikäisiä ja -kokoisia.
Neljävuotias on aika vahdittavassa iässä. Enimmäkseen asiat ymmärretään ja tajutaan, tai sitten ei. Istuskelin koneen äärellä iltapäivällä, kun ulkoa kuului hurja tömäys. Poika oli heittänyt kiven. Syöksyin kiukkuisena selittämään, että eikö tästä ole jo puhuttu, että missään nimessä kiviä ei saa heittää. Ikkuna voi mennä vaikka rikki! Poika katseli minua tosi loukkaantuneen näköisenä, että nyt syytät kyllä väärää henkilöä: ”mä tähtäsin katolle, enhän mä voi sille mitään mihin se lentää”.
Päivä oli melko sateinen. Illalla kävimme kirjastossa. Toimme kirjastokirjat talolle, lueskelimme niitä vähän ja lähdimme vielä rupikonnaretkelle yhdeksän aikaan otsalamppujen kanssa. Kolme löytyi, yksi pieni, ja kaksi isoa jötkälettä. Lapset löysivät konnat ja hihkuivat innosta.
Tallennettu aiheeseen Blogi