Tyyni huippuaamu. Jututin Skaftungin Kari Korhosta, joka kertoili lintukurssien vetämisestä. Fotofennican lintuvarustekauppias Mikko Kataja naureskeli kameranpuhdistuskuvalleni. Eivoriin suuntasi nyt iso joukko töihin palaajia. Satamalaiturilta näkyi paljon meduusoja, myös muutama ei-neljäkorvainen. Kun puolen päivän aikaan yritin taas mennä kuvaamaan niitä, ei onnistunut. Taivas oli mennyt pilveen ja meri aaltoili. Ei meduusojenkaan kuvaaminen ole ihan helppoa. Iltapäiväretkellä tuntui, että saari on täynnä pikkulintuja, ainakin peippoja. Tarkkailin västäräkkejä, hippiäisiä, näin vihdoin pikkusiepon läheltä. Taigauunilinnun näin ohilentävänä tuhruna, mutta näinpä kumminkin. Poissaoloaikanani saaressa saalisteli kuulemma arosuohaukka, jota Juha oli päässyt kuvaamaankin. Hautasimme talon edustalla pari päivää olleen kuolleen käpytikan. Neljävuotias oli yhtäkkiä totinen: ”Äiti mulle tuli sääli tota käpytikkaa. Kaikki mikä elää, haluaa olla elämässä.” Nukkumaan mennessä havahduimme siihen, että ulkona oli käynnissä hurja laulurastasmuutto. Istuin illalla kymmenen aikaan laskemassa ohilentävien rastaiden tiksutuksia, yhteysääniä, mutta en ollut varma erotanko kaikki. Istuimme Juhan kanssa uudestaan kolmen aikaan kymmenen minuuttia pihalla. Laskimme sinä aikana 411 laulurastaan tiksautusta. Lisäksi yössä kuului kapustarintojen ja kiurujen ääniä. Laulurastaiden kiihkeä muutto jatkui ilta yhdeksästä aamu kuuteen. Lintuja myös näkyi koko ajan. Juha arvioi, että yön aikana hotelliniemen ohitti ainakin 20 000 laulurastasta. On jännä kuvitella miten rastaat siellä pimeässä painaltavat meren yllä ja pitävät toisiinsa yhteyttä pienin äännähdyksin. Tallennettu aiheeseen Blogi
Kommentit