Kuusivuotias on päättänyt saada pokkarillaan kuvia haukoista. Olemme yrittäneet vihjata, että ehkä maisemista, kivistä ja toukista on helpompi aloittaa. Poika yrittää kuitenkin sitkeästi. Aamiaisella alkoi jo hermo mennä ja puuro jäähtyä, kun poika yritti samalla tähyillä ikkunasta, näkyisikö kuvattavia haukkoja. Ymmärrän kyllä tunteen hyvin, kun muistan omat vaikeuteni täsmälleen samassa puuhassa ja yhtä laihoin tuloksin. Iltapäivällä poika tuli innoissaan sisään.” Hei äiti, kyl mä voin saada haukasta lennossa kuvan, kun mä sain Aapostakin kuvan, kun se ajo täysii fillarilla.”
Pojan kuvausintokin on kyllä vaihtelevaa laatua. Alkuillasta olisi ollut kuvauskoju käytössä itäniityllä, naaraspukuinen sinisuohaukka kaartelemassa lähistöllä ja vielä hunajateet termarissa, mutta silloin ei ehtinyt kun oli agenttileikki kesken. Yritin vähän maanitella, että ei se haukka ole joka päivä kuvattavissa. Poika vastasi salamannopeasti: eikä joka päivä ole agenttileikkejäkään. Ja oli kyllä oikeassa.
Saaressa on nyt paljon lapsia, pitkäaikaisasukkaita ja muutaman viikon vieraita. Sen seurauksena erilaiset ulkoleikit ovat suosiossa, majanrakentaminen, piiloleikit, vaklaukset, fudis.
Viitisenkymmentä peippoa ruokaili pihallamme, joukossa muutama järri.
Tallennettu aiheeseen Blogi