Huomaan juoksevani hotellinniemellä edestakaisin aamuin illoin. Aamulla kuvaan idästä nousevaa aurinkoa, ja iltaisin länteen laskevaa. Täällä Utössä olen nähnyt useita mieleen painuneita nousuja ja laskuja. Erityisesti nyt syksyllä päivät ovat sen verran lyhentyneet, että molemmat näkee hyvin.
Lounasaikaan koululaiset eivät olisi malttaneet ruokailla kunnolla, kun tarkkailivat ikkunasta päänsä kopsauttaneen käpytikan selviytymistaistelua. Tikka kyyhötti pökkeröisenä penkillä, sitten se kuukahti. Neljävuotias ei malttanut enää odotella, vaan livahti salaa vessan kautta pihalle tutkimaan tilannetta. Tikka lensikin puuhun pojan edeltä, ja poika juoksi riemukkaana sisään: se elää, se elää! Joku vanhemmista kysäisi huvittuneena: Kalle, herätiksä sen kuolleista. Siitäkös poika riemastui: joo!!
Nuolihaukka vietti päivää antennilla eikä välittänyt meistä kiikaroijista mitään. Saimme katsella sitä rauhassa. Joku putken kanssa paikalle tullut kommentoikin outoa tilannetta: Harvoin sitä saa tarkastella nuolihaukan sierainreikiä tähän tapaan.
Illansuussa kävimme taas kirjastossa palauttamassa vanhoja kirjoja ja lainaamassa kassillisen uusia.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
28.09.2011 klo 12:03
Olipa taas paljon tapahtunut oltuani pari päivää poissa koneen ääreltä. Kuvat ovat tosi hienoja ja ainutlaatuisia -valo siellä on ihan ihmeellinen. Kivoja päiviä ja seikkaluja edelleen! toivoo Airi