Teimme neljävuotiaan kanssa taas retken eteläkärkeen. Poika löysi kivikkorannalta erilaisia luita, ja yritti koota niistä uudelleen syötyä lintua. Eräänlainen saaristolaislapsen palapeli! Menomatkalla tieltä löytyi matarakiitäjän toukka, jota kannoimme lippalakissa retkiseurana. Samalla juttelimme siitä, miten erilainen maailma on pienille ja isoille. Pieniä eläimiä ei satu kun ne putoavat, kun taas suuret ovat siinä mielessä hyvinkin hauraita. Joimme hunajateet vakiopenkillämme suuren kiven suojassa. Paluumatkalla poika istui taas olkapäilläni, ja huuteli ohikulkijoille keskustelun avauksena: ”mun on matarakiitäjän toukka vaan täällä lippalakissa!” Paluumatkalla kyselin onko pojalla kaupasta ostotoiveita, oli: intergalaktinen limatykki! Juha ihmetteli kaupassa moista tilausta ja tuli yhden kaverin kanssa siihen tulokseen, että maksamakkara saattaisi olla lähinnä toivetta.
Iltapäivällä poika äkkäsi pari rantakäärmettä lämmittelemässä hotellin edustan kivillä, ja esitteli niille kumikobraansa.
Nyt ruskan merkit alkavat jo näkyä, vaikka muuten syksyn muutoksia on vaikea havaita. Haarapääskytkin lentelevät vielä sataman venevajoissa vaikka mielestäni niiden olisi jo aika suunnitella etelänmatkaa. Tänään pysähdyin oikein kunnolla satamaan seuraamaan sitä ”mammanpoika” harmaalokkia, josta Juha on maininnut. Poikanen kerjää emolta ruokaa, vaikka on jo emoaan suurempi, ja haloo, huomenna on jo lokakuu! Nyt olisi aika ryhdistäytyä, mutta emo raahaa edelleen ruokaa poikaselleen.
Tallennettu aiheeseen Blogi