Aamulla seitsemän aikaan oli niin pimeää, että ensin en millään uskonut että on aamu. Juha väitti, että yöllä on satanut ja ukkostanut.
Kävin aamupäivällä eteläkärjessä äänittämässä tyrskyjä. Neljävuotias on hauskaa retkiseuraa. Ei ole ainakaan jämähtänyttä ajattelua. Samalla reissulla voi tulla mm. seuraavia juttuja: Äiti, onko jossain muualla maailmassa nyt yö? Miten haukka puolustautuu? Onko Kiinassa joskus kuollut joku? Ai kuka? Onko tuuli näkymätöntä? Tiedätkö, että naisellakin voi olla viikset?
Iltapäivällä talitiainen törmäsi ikkunaan. Laitoimme sen hetkeksi huilimaan pahvilaatikkoon, ennen kuin päästimme jatkamaan matkaa. Illalla kävimme kuusivuotiaan kanssa pitkästä aikaa rupikonnaretkellä otsalamppujen kanssa samalla kun haimme neljävuotiasta kylästä kotiin. Kävelimme helikopterikentälle ja takaisin. Tuloksena oli yksi pieni konna päätien varressa.
Tyttö oli huiskinut majanrakennushommissa kaverinsa kanssa monta tuntia. Kädet olivat kylmät, ja oli jo ihan pimeää, kun tyttö lopulta saapui kotiin erinäisten aaltojen kuljettamien ämpäreiden ja muiden aarteiden kanssa. Kävimme kuusivuotiaan kanssa illalla rantasaunassa, ja pulahdimme uimaan muutaman kerran. Vesi tuntui niin kylmältä, että tuntui hämmästyttävältä ajatella, että kukaan mereen joutuva voi pärjätä siellä muutamia sekunteja kauempaa. Meidän saunoessamme muu joukko katseli Viirua ja Pesosta DVD:ltä.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Elina Koskimies
10.10.2011 klo 08:39
Samaa pimeyttä ihmettelin samaan aikaan. Kävi mielessä, että onko kelloni väärässä ajassa, ei kai päivä yhden viikonlopun aikana ole voinut näin paljon lyhentyä!
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
10.10.2011 klo 08:40
Voi noita Kallen touhuja – kyllä siellä on kiva lasten olla ja retkeillä! Ajattelee Airi