Koko päivä on vierähtänyt pöllömietteissä. Aika monet töistä ovat keskeneräisiä. Välillä kestää ennenkuin osaan jatkaa niitä. En jostain syystä yleensä onnistu sellaisissa maalauksissa joita yritän rakentaa mielessäni etukäteen hyvin valmiiksi. Niistä tuntuu tulevan jäykkiä, jotenkin kirjallisia. Usein lähden liikkeelle jostain alkuajatuksesta, mutta työ voi viedä sitten toiseen suuntaan. Parhaimmillaan homma on eräänlaista vuoropuhelua maalauksen kanssa.
Olen yrittänyt päivän mittaan miettiä niitä tunnelmia, joita olen pöllöretkillä kokenut, tai yleensä yön tunnelmia. Aamuyöllä tulin ajatelleeksi, että haluaisin maalata maalauksen jossa näkyy lapsuuden automatkojeni maisema vanhan Turuntien varrella jonkin verran ennen Suomusjärveä. Kutsuimme sitä “surullisen talon laaksoksi” metsän reunassa pilkottaneen surullisen näköisen vajan takia, ja olen jostain syystä katsellut sitä laaksoa myöhemminkin usein unissani.
Tallennettu aiheeseen Blogi