Tänään iski pieni paniikin tunne, kun monet työt ovat keskeneräisiä ja ajatukset myös. Hain kutsut painosta ja totesin että niitä pitäisi yrittää levittää postitse, sähköpostitse ja facebookissa tässä lähipäivinä, kun aikaa näyttelyyn on enää kaksi viikkoa. Juteltiin myös kehystäjän kanssa että jotain pitäisi olla valmiina jo ensi maanantaina. (!). Kotijoukot lohduttivat sanomalla että mitä vaikeeta tossa nyt on. Senkun maalaat pehvasi ja istut paperille niin heti tulee lapinpöllön naamakuvio! Siihen vähän kiehkuraa ja silmät – ei voi olla vaikeeta. Tyttö vielä lisäsi että paljon muuta siihen paperiin ei sitten mahdukaan. Eli se on asenteesta kiinni!
Tallennettu aiheeseen Blogi