Olen onnistunut tekemään aika soopaa tässä viime päivinä. Jostain syystä mun maalaaminen on tämmöstä. Vie aikaa ennenkuin saan kiinni siitä, mitä tavoittelen. Taidekoulussa joku opettaja vertasi maalausprosessia sukeltamiseen. Että on vaiheita jolloin vain sukeltaa ,siis maalaa, ja sitten niitä hetkiä kun on hyvä käydä pinnalla katselemassa mihin on edennyt ja onko suunta ollenkaan oikea. Vertaus on osuva ainakin mun työskentelylle. Nyt keskeneräisiä töitä katsellessani huomaan että olen käyttänyt mielestäni liikaa värejä. Olen jotenkin lumoutunut kaikista hienoista väreistä ja nyt tuntuu siltä, että “vähemmän on enemmän.” Eli pelkistämistä kohden.
Aamulla mietin sitä, että näyttelyssä kävijöille voi olla aika hauskaa katsella näyttelyä, jossa joka seinältä joku tuijottaa vastaan. Jännä nähdä miltä kaikki tuijottelijat tuntuvat yhdessä. Tuleeko jo tukala olo?
Olen maalannut kuutamoöitä ja huuhkajia. Rengastustoimiston johtaja Jari Valkama kertoi kesällä radio- ohjelmassa että tutkimusten mukaan näyttäisi alustavasti siltä, että huuhkajanpojat lähtevät syksyllä liikkeelle synnyinalueeltaan juuri kuutamoyönä. Keväällä jututin tutkija Anna Kuparista täysikuun vaikutuksesta luontoon, ja ilmeni että itse asiassa täysikuulla on kuin onkin vaikutusta moniin eläimiin- esimerkiksi huuhkajiin. On hauska miettiä sitä miten monet silmät metsän pimeydessä tarkkailevat kuuta ja yömaisemaa ja liikkuvat siellä yön valossa.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
7.01.2015 klo 12:34
No viimein onnistuin löytämään tämän blogin ja sen näyttelyä koskevat kirjoitukset. Näyttely oli tosi jännä ja onneksi sain olla siellä mukana valvomassa. Töitähän meni 25 kehystettynä ja useita ilman kehyksiä ja kaikki ostajat olivat tosi innostuneita tauluistaan. Erikoista oli myös se että monet kävivat useita kertoja näyttelyssä ja pitivät noista mielenkiitoisista pöllöhahamoista. Onnea Minna kun sait homman aikaan. Niin ja kortit ihastuttivat, myös poikien tauluista tehdyt. Äiti