Siinäpä kysymys jota olen pähkäillyt. Olen pitempään halunnut maalata metsää, nimenomaan vanhaa luonnontilaista metsää. Taustalla ovat omat metsäkokemukset ja monet radiohaastattelut joita olen tehnyt aiheesta. Monissa ohjelmissa on tullut esiin sama viesti: luonnontilaisten metsien arvo ja se miten ne ovat vähentyneet Suomessa melko lyhyessä ajassa murto- osaan entisestä.
Valokuvaaja Ritva Kovalainen kertoili vuosi sitten tehdyssä radiohaastattelussa siitä, miten he havahtuivat Sanni Sepon kanssa kuvatessaan Aarniometsät- kirjaa siihen miten pieniksi luonnontilaiset metsäalueet olivat käyneet. Ennen puhuttiin itärajalla jopa 24 tunnin metsistä, ja nyt voidaan puhua esim viiden minuutin metsästä. Se kuvaa aikaa joka kestää kävellä luonnontilaisen metsän läpi. Monet ihmiset ovat kuitenkin kiintyneitä omiin lähimetsiinsä. Ritva Kovalainen kertoi haastattelussa miten joku ihminen oli kuvaillut että tuntui kuin jalokivi olisi särjetty, kun metsä hävitettiin talon vierestä.
Olen paljon miettinyt, miten onnistuisin maalaamaan tällaisen metsän, joka on kuin jalokivi. Tai kuten Anni Kytömäki kuvailee Luonnonperintösäätiön juhlajulkaisussa metsää, joka tuntuu hehkuvan sisäistä valoa (tai jotain tähän suuntaan). Anni Kytömäen kirja Kultarinta on kaikenkaikkiaan mahtava metsäkuvaus. Suosittelen lämpimästi! Sieltä on jäänyt mieleen mm mielikuva metsän lukemattomista pienistä eläimistä, jotka hengittävät siellä metsän kätköissä. Olen itse ajatellut vähän samaa ajatusta lintuasemilla saaristossa kun saari on täynnä piileskeleviä muuttolintuja. Miten monta pientä sydäntä lyökään siellä jossain näkymättömissä. Olisi hienoa saada maalaukseen näkyviin metsän monimuotoisuus juuri näinä lukemattomina eri lajeina ja yksilöinä, jotka ovat merkittävä osa kokonaisuutta. Niiden vuosimiljoonien evoluutiohistoria on kuljettanut ne tähän päivään. Muistaakseni joku tutkija on joskus sanonut että kovakuoriaiset ja sienet ovat luoneet metsät! Tarkistan asian ja palaan siihen myöhemmin. Professori Heikki Setälä kuvaili maaperää joskus köyhän miehen sademetsäksi. Se on täynnä lajeja joita kukaan ei vielä tunne, ja joilla on kuitenkin suuri merkitys kokonaisuudelle. Mutta miten maalata metsän monimuotoisuutta, joka ei näy ensisilmäyksellä? Miten voi tuoda esiin kaiken sen elävän, hengittävän, kaikki ne eri tahtiin lyövät sydämmet metsän kätköissä? Jos maalaukseen alkaa listata lajeja, siitä tulee helposti lastenkirjakuvitusta, tai opetustaulu: metsäjänis, orava, hirvi, töyhtötiainen, änkyrimato, muurahainen ym. Viimeaikaiset tutkimukset ovat tuoneet esiin että puutkin voivat muistaa, mitata aikaa, tehdä yhteistyötä, nähdä yms!
Tallennettu aiheeseen Blogi