Olin aikanaan koululaisena erään naistenlehden järjestämällä taidematkalla Arlesissa äitini kanssa. Kiertelimme Etelä- Ranskassa taidemuseoita. Kävimme Cezannen kotitalossa, näimme sen vuoren jota hän maalasi satoja kertoja, kävimme Chagallin ja Vincent van Goghin museoissa. Reissusta muistan parhaiten sen hetken kun katsoin ikkunasta ulos ja huomasin että maisema näytti tutulta. Vähän ajan kuluttua vasta tajusin että tuttuus johtui van Goghin maalauksista, joita olin katsellut aiemmin kuvista. Sypressit, peltojen linjat horisonttiin, pienet kirkkaat kukat siellä täällä. Kaikki oli tuttua maalauksista, joihin taiteilija oli onnistunut kiteyttämään jotain niin olennaista, että tunnistin sen maiseman nähdessäni.
Ajattelen että olisi hienoa, jos voisin samaan tapaan taltioida metsästä jotain niin olennaista, että se välittyisi eteenpäin ja auttaisi näkemään metsän uudella tavalla. Huomasin itsekin joululomalla että monesti talvista maisemaa katsellessani ajattelin, että tässä on halosmainen maisema. Ihan kuin Pekka Halosen maalauksesta. Maalaamalla jotain tiettyä kohtaa voi nostaa sen arvoa- Näyttää että tämä on maalaamisen arvoinen aihe. Hieno metsämaalaus voi kenties parhaimmillaan säteillä vuosia seinältä metsän arvostusta eteenpäin. Monet tutkimukset viittaavat myös siihen, että ihmisille on tärkeää nähdä luontoa, ja jopa luonnon näkeminen kuvissa vaikuttaa positiivisesti. Ei ole ihme, että taiteilijat ovat maalanneet luontoa ja metsiä vuosisatojen ajan ja ihniset ovat halunneet niitä seinilleen.
Kuvassa on jollain lailla keskeneräinen maalaus mäyrien metsästä. Lähtökohtana on ollut viime kesän retki hienolle Kyöpelinvuoren metsäalueelle Mäntyharjulla. Kävimme siellä päiväretkellä ja täysin yllättäen näimme metsässä kaksi mäyrää, jotka tonkivat maata niin touhuissaan että eivät huomanneet meitä ennenkuin olimme aivan lähellä. Yritin maalata sitä muistoa kuvaan.
Tallennettu aiheeseen Blogi