Olen ilmeisesti hitaasti käynnistyvää tyyppiä. Lähtönopeus on heikko. Pyörin vielä lähtöruudussa kun muu joukko viipottaa menemään, mutta toisaalta usein miten pääsen vasta vauhtiin kun monelta muulta jo into lopahtaa. Voin hyvin tehdä yhtä ja samaa asiaa tunti- tai päiväkaupalla- lukea, maalata, kirjoittaa, siivota -no tätä ehkä harvemmin :). Joulukoristeetkin sain vasta toissapäivänä kerättyä pakettiin. Sama tyyli näyttää toistuvan myös tässä blogin kirjoituksessa. Ensin en saa kirjoitettua mitään, ja sitten kun ryhdyn hommaan niin juttuahan näyttää tulevan solkenaan asiasta ja asian vierestä.
Toinen syy siihen, miksi bloginkirjoitusintoni on ollut välillä kateissa liittyy kyllä siihen, että olen miettinyt kirjoittamisen mielekkyyttä. En usko että olen maalatessani tai metsäretkilläni oivaltanut mitään niin erityistä, ettei sitä olisi joku muu ajatellut jo aiemmin ja paljon hienommin. Suomessa on niin paljon hienoja taiteilijoita, luonnossa liikkujia, tutkijoita, että huomaan varsin usein siteeraavani heidän ajatuksiaan. Tällä hetkellä tuntuu yleisemminkin olevan vallalla aika itsekeskeinen kulttuuri, jossa moni rakentaa itsestään brändiä, ja vaikka ymmärrän sen, niin jotenkin myös vierastan sitä. Välillä tuntuu siltä että tarvittaisi enemmän kuulijoita ja vähemmän kertojia.
Joka tapauksessa olen itse lueskellut aina välillä muiden taiteilijoiden blogeja ja se on ollut tosi hauskaa. On jännittävää päästä blogin välityksellä seuraamaan maalausprosessia, epäonnistumisia, tavoitteita ja unelmia yms. Usein tuntuu siltä, että taiteilija pystyy avaamaan paljon henkilökohtaisemmin tekemistään kirjoittamalla kuin esimerkiksi jossain kahvipöytäkeskustelussa. Esimerkiksi taidekoulukaverini Maaria Oikarisen Hekuma- blogi on kiinnostava ja hieno. Se löytyy täältä: http://hekuma.blogspot.fi/
Olen ajatellutkin tätä omaa blogikirjoittamistani tänä keväänä päiväkirjamerkintöinä ja muistiinpanoina. Toivon että kirjoittelun kautta voisin avata itselleni ja lukijalle matkaa kohti valmista näyttelyä.
Tallennettu aiheeseen Blogi