Mäntyharjun maisemaan kuuluu kuikka. Näen sen mielessäni uimassa metsän heijastuksessa. On ilta, ja laskeva aurinko värittää maiseman kullankeltaiseksi. Olen seurannut paljon Mäntyharjun kuikkia. Parhaimmillaan liikkeellä on ollut seitsemän kuikan jengi. Muistaakseni kuikkatutkija kertoi että kyseessä on silloin nuorten kuikkien hengailuporukka. Eräänä kesänä lähistöllä pyöri hyvin luottavainen kuikkayksilö, jota pääsi lähestymään kanootilla melko hyvin. Kuikkien maalaaminen on tuottanut kuitenkin hankaluuksia. Miten poistaa jäykkyys, ja saada lintu vaikuttamaan elävältä ja hengittävältä? Miten päästä pois kiiltokuvamaisista kaksiulotteisista potreteista? Miten saada kuikan liike, muoto, sulavuus, tarkkaavaisuus mukaan kuvaan?
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: minnapyykko
22.01.2017 klo 20:30
Kuikkamaalaus kuvassa vielä keskeneräisestä sarjasta.
Kirjoittanut: Tenho Suurkuukka
8.02.2017 klo 11:30
Meillä kesämökillä Repoveden pohjoisimmassa lahdenpoukamassa kuikkia joskus näkee kymmenisenkin kerrallaan. Kaunis lintu – kuuluva laulu. Kaakkureitakin kuulemma seudulla on – en ole kuitenkaan nähnyt.