Olen retkeillyt muutamana päivänä hienossa metsässä Haikon kartanon lähellä, kun vietimme ystävän synttäreitä Haikossa. Metsä oli mykistävän kaunis, ja tuuli puhalsi toisinaan lunta puiden oksilta niin että se kimalteli taianomaisesti vastavalossa. Tämän kaiken kun saisi maalattua.
Tänä aamuna onnistuin myös kastelemaan jalkani, kun luotin puron jäiseltä näyttäneeseen penkkaan, joka ei ollutkaan penkka eikä jäinen vaan jalka vajosi saman tien syvälle mutaiseen veteen. Hölmistyneenä kiskoin jalan ylös, ja jouduin lopulta erikseen kiskomaan uppeluksiin painuneen kenkäni ylös, ettei tarvinnut lähteä sukkajalalla paluumatkalle. Ja eikös, tietenkin, juuri sillä hetkellä paikalle osui myös koko aamuretken ainoa vastaantulija. Tungin mutakengän jalkaan ja juttelin ihan muita niitä näitä ja varmaan hän ajatteli että nyt on täysi tahvo liikkeellä.
Tallennettu aiheeseen Blogi