Olin lepakkotutkija Eeva- Maria Kyheröisen matkassa perjantai- iltana etsimässä lepakoita. Viritimme harpun ja seireenin veden äärelle ja yritimme detektorilla kuullostella hämärtyvässä yössä lepakoiden ääniä. Melko pian selvisi että yö oli aivan liian kylmä, hyönteisiä ei ollut liikkeellä eikä myöskään lepakoita. Lämmin päivä oli lisännyt toiveita lepakkoretken onnistumisesta, mutta kun hämärtyi niin ilma kylmeni reippaasti. Yö oli tähtikirkas, kuun sirppi hienon ohut, ja virtaava vesi hämärässä taianomaisen näköinen. Yhdentoista aikaan luovutimme ja laitoimme kamppeet kasaan. Siinä vaiheessa oli jo niin kylmä että hengitys höyrysi ja harpun metalliset osat tuntuivat jäisiltä, kun niitä piti vääntää irti toisistaan paljain käsin. Tajusin myös sen, että kun ensi viikonloppuna olemme tekemässä aamuöistä radiolähetystä ulkoa Lohjalta, niin kannattaa todella laittaa paljon päälle. Lepakkoprojekti jatkuu lähipäivinä säistä riippuen. Ulos luontoon kevätseurannan kolmannen jakson aiheena ovat lepakot, mutta saa nähdä lähtevätkö ne näin kylmänä keväänä liikkeelle ajoissa.
Tallennettu aiheeseen Blogi